Jussi Hyvärinen : Kurkistan kaivoon

Jussi Hyvärisen runoissa liikutaan taivaan ja maan välissä, luonnosta ihmisen rakentamiin ympäristöihin ja Baabelin tornista Oscar-gaalaan. Niissä ihmetellään kivitaskun laulua ja iloitaan syntyvästä lapsesta, jonka päälaki näyttää kokonaiselta uudelta mantereelta. Runoissa vierailevat niin Arkhimedes, Sigmund Freud, Lasarus kuin pianisti Glenn Gould.

Kurkistan kaivoon taas, / silmät ovat sokeat ensin, // sitten on verkkokalvo valmis / ottamaan hämärän vastaan // näkemään niljaiset kiviseinät, / värähtelevän peilin / joka kantaa taivaan kuvaa. // jossain korkealla ilmamassojen yllä / tai planeetan juoksevissa sisuksissa // pilvi ajaa pilveä, enkeli enkeliä, // lentävät haukat ja varpuset tuolla ylhäällä, maan syvyyksissä. / Kuulenko kaivajan, rakentajan ääntä / kun pudotan ruosteisen ämpärin / ja se kiiltää läikkyvää pintaa kohti, päin kuvajaistaan / joka nousee vastaan: toisiinsa ne särkyvät kohdatessaan

Jussi Hyvärinen on syntynyt 1973 Pohjois-Karjalassa ja asuu Joensuussa. Hän on kirjastonhoitaja ja teologian kandidaatti ja valmistelee väitöskirjaa Osip Mandelstamin runoudesta. Hän voitti ensimmäisen palkinnon J. H. Erkon kirjoituskilpailussa 2003. Kurkistan kaivoon on Jussi Hyvärisen esikoisteos.