Blogi

finlandiakirja.fi-verkkokauppa sai alkunsa vuoden 2012 alussa eli reilu vuosi yrityksen perustamisen jälkeen. Jo tuohon aikaan tavoitteenamme oli tarjota asiakkaille nykyaikainen verkkokauppakokemus monipuolisine maksu- ja toimitustapavaihtoehtoineen aikana, jolloin alan vakiintuneet kauppapaikat mahdollistivat antikvariaateille vain hyvin pelkistettyjä palveluita sähköpostilaskuineen ja rajoittuneine hakutoiminnallisuuksineen. Kauppaa on kehitetty siitä lähtien jatkuvasti, ja myös ulkonäkö on muuttunut matkan varrella – mobiilikäytettävyyttä unohtamatta. Oman kauppamme täyttäessä kymmenen vuotta se ottaa seuraavan harppauksen antikvariaattialan verkkokaupassa ja tuo kaupan entistä lähemmäs kirjanystävien toiveita ja tarpeita...

Toteutimme laajan asiakastutkimuksen selvittääksemme, mitä asioita verkkokaupoista kirjoja etsivät asiakkaamme pitävät tärkeinä ostaessaan käytettyjä kirjoja. Halusimme myös tietää, missä olemme itse onnistuneet hyvin, ja missä meillä on vielä parantamisen varaa. Tärkeimpänä tavoitteenamme oli kuitenkin löytää konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla pystymme palvelemaan asiakkaitamme tulevaisuudessa entistäkin paremmin. Tutkimukseen osallistui ilahduttavasti yli 4 000 asiakastamme, joten tilastollisesti ajatellen saimme erittäin luotettavia tuloksia. Mutta mikä on myös erittäin tärkeää, saimme samalla paljon vapaamuotoista palautetta, joka auttaa meitä valtavasti pyrkiessämme kehittämään parhaan mahdollisen palvelun käytetyille kirjoille. Lue lisää mielenkiintoisista havainnoista - mitä antikvariaattien asiakkaat odottavat palvelulta, ja esimerkiksi minkäkuntoisia käytettyjen kirjojen tulisi asiakkaiden mielestä olla...

Olen aikuisopiskelija ja työssäoppimisjaksolla Finlandia Kirjalla Orimattilassa. Lähdettyäni opiskelemaan syksyllä 2019 liiketoiminnan perustutkintoa minulla ei ollut aavistustakaan, mihin opiskeluni minua kuljettaisi. Kaikki on ollut tähän mennessä uutta, mahtavaa ja todella mielenkiintoista. Käydessäni haastattelussa olin innoissani paikasta, jossa kierreltiin valtavan pitkien kirjahyllyjen muodostamissa labyrinttimäisissä tiloissa. Heti työssäoppimisjaksoni alettua tajusin, miten mahtavalla järjestelmällä yritys käsittelee käytettyjä kirjoja, ja millaisen prosessin jokainen kirja käy ennen kuin se päätyy uudelle omistajalleen...

Tarina alkaa, kun opiskelin toisen vuoden loppua kauppiksessa. Enää kolme kuukautta oli jäljellä, joista kaksi viimeistä työssäoppimista. Ekana päivänä pääsin  keräilyhommiin, missä edellisen päivän tilaukset kerättiin/etsittiin hyllyjen labyrintista. Sitten siirryttiin postitusvaiheeseen eli tilausten pakkaamiseen niin huolella ja tiiviisti, ettei niiden kunto kärsisi kuljetuksessa yhtään. Edellä mainitut työt tehtiin jokaisena työpäivänä, ja vaikka niihin kului päivästä vähintään puolet – useasti enemmänkin – niin jäi aikaa silti paljon muullekin.

Työilmapiiri oli erittäin hyvä, mikä ei taida olla itsestäänselvyys yleisesti ottaen työpaikoilla – mitä nyt olen itse kerennyt näkemään ja kuulemaan asioita. Kun alettiin olemaan top-jakson loppumetreillä, fiilis oli kaiken kaikkiaan hyvä. Ei kuitenkaan sen takia, että työt olivat lopuillaan, vaan koska ne olivat jatkumaisillaan. Sain siis kesätyöpaikan toukokuusta heinäkuuhun!

Nykypäivänä monet vanhat kirjat ovat sellaisia, joille ei syystä tai toisesta enää löydy ostajia tai edes ottajia. Vuosien saatossa tekemäni lukuisat kotikäynnit ovat opettaneet, että suurin piirtein joka toisesta tavanomaisesta kotikirjastosta löytyy vähintään yksi tietosanakirjasarja, jokin historiallinen sarja (yleensä Grimbergin ”Kansojen Historia”), jokin luontoaiheinen sarja sekä vaihteleva määrä kirjakerhojen tai Valittujen palojen kautta tilattua kirjallisuutta. Monesti joukossa on vielä vanhemmilta tai isovanhemmilta perittyä vanhempaa kaunokirjallisuutta, jolla ei nykyään juuri kysyntää ole. Ylimääräiset kirjat voivat jossain muodostua varsinaiseksi pulmaksi.

Kirjojen kohtalo alkaa monesti mietityttämään, kun edessä on esim. muutto uuteen asuntoon. Pakkaamisen ja kantamisen lisäksi hyllyssä käyttämättömänä seisovat kirjat voivat tuntua melko kalliilta alivuokralaisilta - varsinkin jos sattuu asumaan pääkaupunkiseudulla! Onko kirjat sitten vietävä kaatopaikkajätteeksi vai voisiko niille löytyä jokin mielekkäämpi tulevaisuus kierrätyksen tai muun uusiokäytön kautta? Kerron seuraavaksi muutamia vinkkejä, miten muuttaa kirjat rahaksi, kierrättää ne fiksusti tai vaikkapa muuttaa aivan uusiksi koriste- tai käyttöesineiksi...

Antikvariaattikauppaa on julkisuudessakin useaan otteeseen manailtu auringonlaskun toimialaksi, eikä ihme kun useita myymälöitä lopetetaan vuosittain – osa niistä perinteikkäitä ja jo vuosikymmeniä toimineita. Keskimääräinen kannattavuus on pahasti pakkasella ja liikevaihdot laskussa. Mistä kaikki johtuu ja ollaanko kohta jo lyömässä viimeisiä nauloja antikka-arkkuun?

Voiko käytetyllä kirjalla olla enää tulevaisuutta, kun e-kirja ja äänikirja uhkaavat jo kaikkea painettua kirjallisuutta, nuoriso on (väitetysti) lakannut lukemasta ja kokonaisia kotikirjastoja kärrätään kaatopaikkajätteeksi? Vastaan tähän, että ilman muuta voi – vaaditaan kuitenkin muutosta sekä asenteissa että toimintatavoissa. Suomessa tulee jatkossakin olemaan menestyviä antikvariaatteja, mutta ne tulevat valikoitumaan yrityksistä, joiden antikvaarit eli antikvariaattikauppiaat ovat valmiita muuttumaan ja kehittämään asiakaspalveluaan vastaamaan nykypäivän asiakkaiden vaatimuksiin ja jopa ylittämään ne...