Elias Koskimies : Ihmepoika

Pohjanmaa, 1990. Kylän pojat harrastavat pesäpalloa tai painia. Koulussa tytöt polttavat tupakkaa hiuslakan huuruisessa vessassa. Mahtava nuoruus vie heitä kaikkia mukanaan. Kaikkia muita, paitsi poikaa, joka pukeutuu kimaltavaan hattuun ja tolppakorkokenkiin. Tämä 16-vuotias, 154-senttinen, isopäinen poika hammasraudoissa tuijottaa huoneessaan Madonnan julistetta ja unelmoi kansainvälisestä megatähteydestä. Ikkunan takana avautuva Pikkumetsä on hänelle taianomainen paikka, jossa lymyilevät lumileopardit, kannibaaliheimo ja taivaaseen muuttava mustalaisleiri.

Perheen yllä lepää yhä raskaana kahden vuoden takainen tragedia: isän äkillinen kuolema sai heidät kaikki sekaisin. Isä oli vähän etäinen mutta lempeä piipunpolttaja, perheen koossa pitävä voima. Isä oli se, joka olisi halunnut rakentaa taloon tornin, mutta äiti tahtoi pesukoneen. Poika odottaa kiihkeästi täyttävänsä kahdeksantoista, sillä silloin hän lentää lumouksen perässä New Yorkiin. Sitä ennen hänen on elettävä kipeät nuoruusvuotensa kylässä, jossa edes nokkahuilua soittava helluntailaistyttö ei halua olla hänen ystävänsä.

Elias Koskimiehen omakohtainen romaani Ihmepoika on koskettava, naurattava ja ennen kaikkea paljas. Se saa hehkunsa rikkaista yksityiskohdista, kerronnan maagisuudesta sekä naurun ja melankolian vaihtelusta.