Takateksti |
Tinjaa pelottaa ja vatsassa tuntuu möykky. Äiti on päässyt sairaalasta, mutta näyttää merkillisen pieneltä eikä jaksa nauraakaan niin kuin ennen. Mitä jos rintasyöpä ottaakin äidin pois? Onneksi Tinjalla on pieni koira. Silloin kun hän leikkii Täplän kanssa puistossa, äidin sairaus ei täytä koko elämää. Ja kun Tinjalla on oikein kurja olla, ikivanha isoisoäiti alkaa kertoa jännittävää tarinaa siitä, millaista oli, kun hän oli pikkutyttö ja muutti Maman ja Papan kanssa Pietarista Suomeen. Mutta tarvitaan myös ystävä osoittamaan, että kohta taas aurinko paistaa. Sellainen on Misha, poika joka osaa lohduttaa. |