Takateksti |
Parturini sanoi, että Hankoon mentiin kuolemaan,
mutta hän ei voinut tarkoittaa minua. Olin mies
parhaassa iässä, naisystäväni oli minut hylännyt, olin
konkurssissa ja menettänyt viimeisetkin kauluspaitani
matkalla vanhuuteen. Mutta tiesin, että olin voittajien
sukua, minä Ilari Nylander, jonka uunituore romaani
herättäisi maailman, no ainakin osan Uuttamaata.
Ja jäljelle jäivät naiset, joita oli noin puolet väestöstä.
Tunsin naiset kuin omat taskuni, olin ollut jopa useita
kuukausia naimisissa. Ja muistoja Marjakaan
ei saanut minulta revittyä. Niitä tehtäisiin lisää.
Sitä vartenhan oli puhelin, ei, kaksi.
Käytetty Mazda, Rkioski ja päivittäinen Keno,
mitä muuta ihminen ja mies tarvitsi?
Vielä he tallaisivat polun ulko-ovelleni,
vaikka minun pitäisi se omin voimin avata.
Olin mahdollisesti menettänyt tällä reissulla jotain. i
Lähtölaskentani ei vielä ollut alkanut.
Hyvät naiset, kokeilkaa itse. Olin mallioppilas. |