Takateksti |
Vielä nimetöntä sotaa oli jatkunut yhdeksän kuluttavaa vuotta, kun Kaarle XII:n armeija kesäkuussa 1709 piiritti pientä ukrainalaista kaupunkia, Pultavaa, marssitiellään kohti Moskovaa. Tsaari Pietari I:n johtama Venäjän armeija oli tähän saakka välttänyt avointa taistelua. Kun Pultavan taistelu aamuhämärissä alkoi, sitä hallitsi Kaarle 11:n siihen saakka voittamattoman armeijan hyökkäys, joka huonosti johdettunakin näytti aluksi hajottavan vihollisen joukot pelottavalla taktiikalla: kylmin asein eli jalkaväen pistinhyökkäyksellä. Mutta enää ei Ruotsin armeija kyennyt lyömään vihollista. Kun taistelu illalla oli ohi, taistelukentän valtiaana oli Pietari Suuri, jonka voitto sinetöi Venäjän aseman Itämeren valtiona. Pultavan taistelu viitoitti tulevia tapahtumia: Ruotsi ja Suomi erkanivat, ja Baltian sekä Ukrainan alistettu asema sai alkunsa. Pultava kuvaa kohtalokkaan taistelun kulkua hetki hetkeltä aina siihen täyteen katastrofiin saakka, joka merkitsi Ruotsin suurvaltakauden loppua. 10 000 ruotsalaista sotilasta, joukossa myös suomalaisia, sai surmansa taistelevien armeijoiden raskasliikkeisen mutta uupumattoman lihamyllyn kidassa. Peter Englund on tallentanut virallisen historian unohtamia, kirjeiden ja kertomusten säilyttämiä yksittäisiä ihmiskohtaloita. Järkyttävintä on juuri yksittäisen sotilaan kokemus ja kohtalo, kun hän tuhon hetkellä nousee taistelun aalloista hetkeksi näkyviin, kadotakseen. |