Leena Lander : Tummien perhosten koti

Juhani Johansson seisoo tulevassa työhuoneessaan. Toimitusjohtaja tarjoaa tulta, ovathan he nyt lähes tasa-arvoisia. Ja sitten. Ethän pane pahaksesi, että olemme antaneet tutkia vähän taustaasi? Miten sen kuolemantapauksen laita oikein oli? Sinuahan kuulusteltiin myös? Siinä se on, menneisyys.

Juhani Johansson palaa lapsuuteen, isoon taloon, jossa pitää olla koko ajan varuillaan. Hän palaa perheeseen, jossa viisivuotias ei voi tehdä pahempaa rikosta kuin kertoa totuuden. Ja sitten hän palaa Saareen, jossa poikakodin johtaja vannoo selkäsaunan ja unelmien ihmeitä tekevään voimaan ja jossa johtajan tyttäret ja vaimo säteilevät naaraan viekasta vetovoimaa. Siellä tapahtuu se, minkä täytyy tapahtua, se mistä poika osaa nyt vaieta. Vaikka hän tietää, että jonain päivänä jokaisen on vastattava, myös hänen on vastattava.

TUMMIEN PERHOSTEN KOTI kahmaisee elämää suurella kädellä. Se näyttää maailman, joka antaa lapselle tummat siivet jo ennen kuin hän on ehtinyt kotelostaan kuoriutua. Se kysyy ravisuttavalla tavalla, mistä kaikesta ihmisen pitää maksaa? Omista teoistaanko vain?