Riitta Lehvonen : Suomen viimeinen VILLI JA VAPAA

Tyttöteurastaja iskee jälleen!

Porobaletti on jo taaksejäänyttä elämää ja uusi autoetnografinen tietokirja sukeltaa suoraan syvyyksiin.

"Minulla oli eilen ensitreffit teurastamolla, missä odotti kuuma kahvi ja kuuma mies kynttilänvalossa. Sitten se teurastaja suuteli minua tappokopissa. Ihanaa!

Ensi kuussa minun pitää mennä Helsinkiin haastattelemaan työoikeuteen erikoistunutta juristia, joka on toiminut SAK:n päälakimiehenäkin. Vähän jänskättää..."

Minkälaisiin seikkailuihin ja jopa romanttisiin kohtaamisiin johtaakaan Työsuojelurahaston tietokirjastipendi naisen, joka elää ilman internettiä, sähköpostia ja älypuhelinta, kun kaikki vastaukset pitää etsiä maailmalta?

Pooronteurastaja ja tietokirjailija Riitta Lehvonen tempaa lukijansa mukaan erikoiselle elävän elämän seikkailuretkelle Vaattunkikönkään vadelmapusikoitten yörastilta suunnistuskilpailujen kautta vasanmerkityksiin ja teurastamoseminaarista tanssipaikkojen pyörityksiin, mistä löytyy parkettien täydeltä tanssivia poliiseja, poromiehiä, rajavartijoita ja teurastajia vastaamaan kummallisiin kysymyksiin.

"Poroteurastamolla ei voi tapahtua työturvallisuusrikoksia, koska siellä ei tarvitse noudattaa työturvallisuuslakia", linjaa syyttäjä syyttämättäjättämispäätöstään, jonka seurauksena Työsuojelurahastokin kiinnostuu asiasta ja rahoittaa kirjailijan tutkimusmatkalle lainsäädännöllisiin hulluuksiin, lakipykälien viidakoihin ja poromaailman ankaraan arkeen.

Survival-retki vie etsijänsä eksyksiin monenlaisten karttojen ja mukavuusalueitten ulkopuolelle, mutta aina löytyy eläviä enkeleitä opastamaan takaisin maailmankartalle ja oikeitten vastausten äärelle kaikin tavoin onnelliseen loppuun.

"Maailmassa pitää olla yhdet ainoat ihmisoikeudet, ja niiden täytyy olla täysin jakamattomat. Enää ei saa olla miesoikeudet ja naisvelvollisuudet", tähdentää Lehvonen.

Poronteurastaja ja tietokirjailija Riitta Lehvonen asuu Porttipahtan rannalla Sodankylän pohjoispäässä ilman nettiä ja naapureita. Kotiovelta käsin on helppo hiihtää, meloa ja pyöräillä, mutta suunnistus ja tanssi vaativat hiukan enemmän vaivannäköä.
"Koska olen elänyt 56 vuotta itseni kanssa, kaikki se, mitä minä olen ihmisenä ja naisena ja mitä minulle elämässäni tapahtuu, tuntuu minusta aivan tavalliselta."
Muitten mielestä monialayrittäjän kulkurinkaltainen seikkailuelämä on vähintään omituista ja kummallista - ainakin siitä syntyy mukaansatempaavan jännittäviä autoetnografisia tietokirjoja.