Aapeli : Pajupilli : pakinoita

Sodan jälkeen kuopiolaisen "Savon Sanomain" levikki yht'äkkiä kaksinkertaistui. Kaikki tiesivät, mistä se johtui: lehden palstoille oli ilmaantunut Aapeli. "Suomen sanomalehdistön henkisistä terapeuttikoista Savon Sanomain Aapeli on päätaan pitempi muita ikäpolvensa pakinoitsijoita", kirjoitti Suomalaisen Suomi men arvostelija Aapelin esikoiskokoelman "Onnen pipanoita" ilmestyttyä. "Aapelilla on kaikki synnynnäisen pakinoitsijan lahjat: tasapainoinen elämänfilosofia, verrattoman ytimekäs ja persoonallinen tyyli, vankka kulttuuripohja ja harvinaiseksi kehittynyt humoristinen huomiokyky."

Aapelin uusi pakinavalikoima "Pajupilli" sisältää 51 uutta miellyttävän sukkelaa juttua. Niiden näyttämönä on milloin Englannin siirtomaaniilmasto, milloin Pyhän Pietarin odotushuone, milloin mäkitupalaisen Hermanni Hulukkosen demokraattinen tajunnanvirta — lopputuloksena on joka tapauksessa hykerryttävä hymy ja "pitkä nauru lyhyestä jutusta", kuten Olli sanoo. Aapelin pakinat sopivat yhtä hyvin professoreille kuin muonamiehille: niiden pohjalla on sekä 'asiaa' että elämänviisautta, mutta huumorin pippurikastikkeessa asia hupenee käsin kopeloimattomiin eivätkä viisaudet tarru ahtaaseenkaan kurkkuun. Monet "Pajupillin" jutuista ovat todellisia pakinataiteen mestaripipanoita. Ne nautittuaan tuntee mielensä niin leppoisaksi ja sovinnolliseksi, ettei uskoisi edistyksen vuosisadalla elävänsäkään.

Kansikuva: Rolf Sondqvist