Aapeli : Puuhevonen pakkasessa

Aapeli nauraa jälleen ja naurattaa. Ja ihmettelee sitä, että aina kun hänen on kerrottava mieshenkilöistä, joiden on määrä herättää myötätuntoa, he ovat pieniä. Psykologit ja kirjallisuudentutkijat sen varmasti joskus selittävätkin, hän tuumii ja vetoaa kautta rantain parempaan minäämme: ihminen on aina toisen ihmisen myötätunnon arvoinen.

"Puuhevonen pakkasessa edustaa mainiosti sitä laveaa aihepiiriä, jonka Aapeli on valloittanut omakseen. Aapeli osoittautuu jälleen älyllissivistykseksi hauskankirjoittajaksi, jonka savolaisittain salamielinen huumori tempaa lukijan mukaansa ja saa hänet nauramaan. Monesti hän huumorin hupun alla porautuu syvällekin elämään ja ihmisen sielun maisemiin, joista hänellä on paljon tuoretta ammennettavaa, tapaapa toisiinaan osuvan filosofisenkin piirteen." (Turun Sanomat)

"Aapeli juttelee leppoisasti ja tyylikkäästi, nokteasti sanailen. Vahvana ryytinä on annos itseironiaa." (Timo Tiusanen, HS)