Aarne Laurila : F. E. Sillanpään romaanitaide kirjailijan asenteiden ja kertojan aseman kannalta

F.E. Sillanpää halusi kirjoissaan kirkastaa ihmisen sisintä olemusta. Samalla hän oli Suomen luonnon ja viljelysten, järvien ja metsien maisemassa elävän ihmisen kuvaaja ja tulkitsija. Aarne Laurila asettaa teoksessaan rinnakkain Sillanpään tavoitteet ja keinot: miten kirjailija seurailee henkilötään, miten kunkin teoksen kokonaisuus muodostuu ja miten kullovakin kirjailijan oma ääni. Näiltä peruskysymyksiltä alkaa aina laajempi, mutta meillä harvinaista tutkimusta. Laurila määrittää myös Sillanpään asemaa suomalaisena proosan historiassa, vertaa häntä aiempiin eepikoihin ja tekee selkoa siitä, miten Sillanpää uudisti kerrontataidettamme. Tutkimuksen pääpaino on Sillanpään romaanissa, mutta niiden rinnalla tarkastellaan myös novellit, tunnelmakuvat, jutelmat ja mielidekirjoitukset. Laurila tuo esiin toisaalta ihmisen käyttäytymistä arvostelevan Sillanpään, toisaalta hän näyttää Sillanpään, joka pysähtyi kuuntelemaan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta luonnon keskellä, mihin hiljaisessa asumuksessa. Vaikka Laurilan teos on ensi sijassa Sillanpään taiteen tutkimus, käsittelee se myös kirjailijan elämäntapaa. Laurila kuvaa monissa yhteyksissä Sillanpäätä ihmisenä Nobelina palkitun kirjailijan roolissa ja Sillanpään kotimaalla perillä. Suomalainen ihminen on nyt tajuamassa luonnon syvemmin kuin kiihkeimpinä ulkonaisen kehityksen vuosinaan. Sillanpää oivalsi ja kuvasi luonnon ja ihmiskunnan kohtalonyhteyden kauan ennen meidän aikamme tieteitä ja yleismaailmallisia julistuksia.