Aarne Leväsalmi : Paikka maan päällä

Paikka maan päällä on väkevä kirjallinen todistus siitä, että rakkaus omaan maahan ja kotiseutuun on muutakin kuin pelkkää sanahelinää, että kansantulon kasvusta ja korkeasta elintasosta maksetaan maamme syrjäalueilla katkeraa hintaa.

Paikka maan päällä on myös hyvää kirjallisuutta. Sen lyhyihin lukuihin jakaantuvasta kerronnasta syntyy luja ja kirkas kirjallinen muoto. Romaani on tunteisiin vetoava, liikuttava ja kaunis. Paavo Kärkkäisen toivoton sielunpaini vaikuttaa elätystyniskyyneyen lukijaan voimakkaasti ja tuskaisuudestaan huolimatta kohottavasti.

Romaanin päähenkilönä on pien­tiallinen Paavo Kärkkäinen, joka muuttuvien vaatimusten ja osin välttämättömyyden paineessa on rakentanut hieman liian kalliin navetan. Velkaa on aikanaan annettu keveästi, mutta siten on valtakunnallisen talouspolitiikan iso pyörä pyörähtänyt uuteen asentoon ja ikistänyt Paavon navettatien alleen. Edessä on pakkohuutokauppa ja lähtö hiljaisesta idyllistä Helsingin meluun ja kiireeseen, kovaan ja pahanhajuiseen elämään.

Paavo on kiinni Perukassaan kuin kiven kylkeen imeytynyt kalliokala. Perukka on Paavon kasvupohja ja persoonallisuudteen laajentuma ja Paavo Perukan henki. Jokaisella kivellä ja poluntukalla on oma historiansa. Paavo löytää niistä lapsuutensa, isänsä ja äitinsä, poismenneen sisarensa ja kuolleen poikansa. Kun Paavo väkivalloin revitään irti, menettää hän elävän kosketuksen itseensä ja rakkaisiinsa. Kivet ja polut muuttuvat vain kiviksi ja poluiksi, joita vieraat, viileä silmä korkeintaan toteaa. Helsinkiin lähtee isämaaton, henkisesti kuollut mies, ja taakse jää eloton rakennusryhmä, vesott­tu pellot ja lampi, jonka rannalla standardirakenteisessa hirsimökissään joku hyvä­tuloinen virkamies ehkä yrittää löytää kalenterimääräisen onnensa.