Aarno Kellberg : Viimeiset leikit

Antti ja Kalle ovat joukon johtajat. Pojilla on keskenään ankara kilpa, jossa Kalle tavallisesti vetää pisimmän korren. Kun toiset juuri ja juuri pääsevät kirkon katonharjalle, Kalle jo kiekkoilee ristin huipussa. Toisten tyytyessä vain rannalta katselemaan Kalle se laskettelee tukilla vuolasta virtaa. Ja kun kylän lavalta kantautuu kutsuva haitarin soitto, kukapa se tanssimetsäretiukselta ensimmäiseksi pälää ellei Kalle. Sillä nyt pojat nauttivat vapautensa kesästä. Kansakoulun päästötodistukset ovat taskussa ja edessä kesän riemut. Paljon hauskaa ehtiikin mahtua siihen aikaan, joka heillä vielä on jäljellä, ennen kuin pilvet kerääntyvät ja isät lähtevät rajoja puolustamaan. Silloin on leikit leikitty ja alkavat tositoimet. Mutta pojat ovat kyllä vastuunsa veroisia.

Tämän reipashenkisen poikakirjan kirjoittaja on ensikertalainen, mutta opettajana hän tuntee hyvin poikajoukkonsa. Hänen sankarinsa ovat aitoja maalauskylän nuoria, rehvakkuudessaan riemastuttavia miehenalkuja.