Aaro Hellaakoski : Niinkuin minä näin

Aaro Hellaakoski oli myös kuvataiteiden tuntijana edelläkävijä ja rohkea tiennäyttäjä. Kirjassa julkaistut esseet ja tutkielmat on hän kirjoittanut useiden vuosien väliajoin. Vanhin on jo 1920-luvulta ja tuorein vuodelta 1945. Hellaakoski oli itse erittäin hyvä maalari, suunnitteli hän yhteen aikaan vakavasti taidemaalarin uraa. Alituinen etsijä, varsinkin tyylin etsijä kun oli, hän seurasi tarkoin ulkomaisia taide- ja kirjallisuussuuntauksia, samoin kuin myös tieteen piirissä sattuvia tapahtumia. Siten Hellaakoski varmaan enemmässä kuin kukaan toinen hänen runoilija-aikalaisistaan pystytelli aina 'ajan tasalla', edusti melillä sitä, mikä tapahtui tai oli äskettäin tapahtunut muualla. Häni oli vuoroin perään ekspressionismia, kubistti, ultraista ja surrealistia. Mutta hän ei päästänyt itseään missään määrin mininkään tyylisuuntaan.

Siten hänellä oli mahdottoman suuret edellytykset kirjoittaa taiteesta ja suurista taiteilijoista asiantuntemuksella heidän lahjansa tuntien. Sallisen ja Wåinö Aaltosen kohdalla hän kykeni näkemään myö tulevaisuuteen. Sallinen oli tosin jo 1920-luvulla ekspressionistien tunnustettu mestari, vaikka hänen teostensa arvosta käytiin vielä ankaraa kiistaa, mutta Aaltonen oli silloin vielä varsin tuntematon nimi. Hellaakoski kykeni näkemään heidän suuret lahjansa. Sanaanakaan näistä Hellaakosken sen aikaisista tutkielmista ei ole tarvinnut muuttaa, niin tarkkaa ja pätevää työtä hän teki ja niin oikeaan osuvia hänen käsityksensä, vaikka täysin uusia ja vastoin yleistä mielipidettä, jo silloin olivat.

Teos on viehättävä ja syventävä liite- mistä kaikille kuvataiteita harrastaville. Mutta siitä löytää myös paljon avaimia Hellaakosken koko persoonallisuuteen.