Aaro Hellaakoski : Runot

Takakansi

Vilho Viksten luonnehtii teokseen sisältyvässä esseessään Aaro Hellaakoskea seuraavasti:

"Suomalaisista runoilijoista hän on miniatyristisin. Hänen runoutensa on minuuteen palautumista, maailma on hänen mieltensä. Toisaalta luonto on hänelle arvo sinänsä, hän on luonnontuntoisin suomalainen runoilija.
Alkukaudellaan hän jalostaa runonsa mahtaviksi minäkvuiksi ja hienohienoisiksi luontonäyiksi. 'Toinen' on hänelle puoliso, vaimo. Sota mursi hänen yli-individualisminsa. Yhteinen kärsimys sai hänet puhumaan yhteistä kieltä ja herätti uskonnollissävyyiset tunteet. Syvästi yksilöllisen neuroosin kautta hän kulki minuutenas kadottamiseen. Kokoelmaan Sarjoja hän kokoaa näkemyksensä mahtavaksi synteesiksi, jossa itsestälu I'lloppuminen, luontoon sulautuminen ja kuolema limittyvät. Teos on runoilijan ja tiedemiehen työtä."

Esittely

Aaro Hellaakoski (1893-1956) oli rytmien ja runokuvien rohkea kokeilija, suomalaisen modernismin merkittävä tienraivaaja.

"Ylpeys ja uhma leimasivat hänen maailmankuvaansa: hän oli kuvien raastaja, sovinnaisuuden ja hienostelun inhoaja. Primitivismi vetosi häneen halki elämän, niin kulttuuritietoiseksi ja -taitoiseksi kuin hän kasvoikin. Suomalaisista runoilijoista hän on minätietoisin. Hänen runoutensa on minuuteen porautumista, maailma on hänen mielteensä. Toisaalta luonto on hänelle arvo sinänsä, hän on luonnontuntoisin suomalainen runoilija", professori Vilho Viksten kirjoittaa Hellaakosken Runojen jälkisanoissa.