Agapetus : Viimeinen lautta

Musiikkimaisteri Artturi Keränen on kyllästynyt pääkaupungin pölyiseen kesään ja hakeutunut maaseudulle sävelaiheita etsimään. Matkalla hän tutustuu Valfriit Haapalaan, iloiseen veijarikultaan, ja pestautuu tämän välityksellä ponttomiemieheksi vanhaa tukkienkuljetustapaa edustavalle »viimeiselle lautalle». Sen pomona toimii jämärä Aaro Koivu, »moottorin» virkaa hoitaa Aliina, vorokkihievonen, ja miehistöä täydentävät yksivakainen Enkvisti sekä Jalo, kokkipoika, joka suolaa puuron uittamalla leipäviipaleita rantapähään ripustetulla sillillä. Tässä riehissä, rajuotteisessa tukkilaismaailmassa maisteri Keränen kokee monet kommellukset ja huvittavat seikkailut, joiden aiheuttajana on useinkin sanavalmis samsvoitus, keskellä sydyessään alinomiten »tukkijätkiä ja juhlapuuhuja» Valfriit Haapala.

Romaanin ensimmäisen painoksen aikoinaan ilmestyessä lausui arvostelu siitä mm.:

»Siinä on pirteyttä, on välitöntä leikillisyyttä, jolla lisäksi on aito kansanomainen tuntu. Kertomus on eheästi kokoonpantu, joten se vaikuttaa todelta ja eletystä elämältä. Juuri tässä juonen luontaisessa sujuvuudessa ja kokoonpanon eheydessä täyttää Agapetuksen romaani suuretkin vaatimukset.» (Karjala)

»Viimeinen lautta' todistaa nokkelaa juonenkeksimiskykyä. Agapetus osaa varsinaiseen valtajuoneen taitavasti kombinoida hauskoja sivukertomuksia, jotka antavat kirjalle lisää mehukkuutta ja väriä.» (Uusi Suomi)