Agatha Christie : Neiti Marple koston jumalattarena

Takakansi

Lounaan ja lyhyen lepohetken jälkeen neiti Marple yleensä syventyi tutkiskelemaan Timesia. Hän kävi läpi etusivun uutiset, silmäili sisällysluettelon, käänsi lehden ympäri ja luki syntymät, avioliitot ja kuolemat. Ikäistensä lailla neiti Marple löytää tuttuja nimiä kuolinilmoituksista enemmän kuin syntyneistä ja naimisiin menneistä – niin tänäänkin, kuten Jason Rafiel.

Noin viikkoa myöhemmin neiti Marple saa kirjeitse pyynnön saapua herra Rafiel-vainajan asianajajan toimistoon. Upporikas liikemies Rafiel määrää testamentissaan neiti Marplelle kaksikymmentätuhatta puntaa sillä ehdolla, että tämä selvittäisi erään rikoksen. Vainaja antaa tehtävän suorittamiseen vain kolme toivetta, eikä kertoilla olisi pidä riittää neiti Marple vielä hengissä ainakaan sen ajan.

Kyse on ilmeisesti murhasta – mutta kuka on murhattu ja missä? Siitä ei jälkisäädöksessä mainita sanaakaan. Suoraselkäinen nojatuoli takkatulen ääressä saa jäädä, kun neiti Marple hyväksyy ehdotuksen ja lähtee selvittämään arvoitusta.

Neiti Marple koston jumalattarena on Agatha Christien 81. kirja, kirjoitettu vuonna 1971, jolloin kirjailija oli 80-vuotias.

Esittely

”Tämä on näppärä kertomus mahdottomalta tuntuvasta tehtävästä.” Agatha Christien kirjat -blogi

Upporikas liikemies herra Rafiel testamenttaa neiti Marplelle kaksikymmentä tuhatta puntaa palkkioksi erään rikoksen selvittämisestä. Minkä rikoksen? Ilmeisestikin murhan, mutta kuka on murhattu ja missä? Siitä ei jälkisäädöksessä mainita sanaakaan. Vedotaan vain vanhan ystävän luontaisiin taipumuksiin tajuta rikoksia, vaistota pahuutta.

Jännitys kiihdyttää vanhuuttaan raihnaista amatöörisalapoliisia; hän lähtee etsimään ”Neulaa heinäsuovasta”. Suoraselkäinen nojatuoli takkavalkean ääressä saa jäädä kun edessä on ennakolta järjestetty ylellinen kiertomatka Englannin kuuluisissa kartanoissa ja puutarhoissa.