Ahti Susiluoto : Muut saisivat elää

Ahti Susiluodon toinen kokoelma tuo lyriikkaamme jälleen äänen ja vimman. Hänen laajat, sarjoiksi rakentuvat runonsa eivät kesyynny, eivät tyydy pysähtymisiin ikkunasta katsomisen tilanteisiin, vaan lähtevät ulos, kaikkeen maailmaan. Mutta mitä tapahtuu ulkona, tapahtuu myös yksilön sisässä. Tämä pakottaa runoilijan herkeämättömään kokemusten erittelyyn, jatkuvaan pyrkimykseen jäsentää tapahtumisen moninaisuus tajuttavaksi yksilöksi. Eikä etsintää ilman epäilyä; dialektiikan, ironian, julkihuudon ja salavihjeiden menetelmin Susiluoto saattaa kyseenalaisiksi joukon jo hyväksyttyjä totuuksia, osin myös kirjallisuuden joka jo on arvoisijoilleen kohotettu ja sieltä käsin vallitsee kulttuuriamme.

Susiluodon runoissa on runsauden tuntuu, monien avautumisten mahdollisuudet. Vivahteet ovat tallella, ja sävyt, perinne on läsnä, kuvataiteet ja arkkitehtuuri luovat ympäristöä, eikä runoilija kiistä osallisuuttaan, vastuutaan tässä ajassa, tässä maailmassa.