Aino Kallas : Elämäntoveri

Aino Kallaksen »Vaeltavan vieraskirjan» lukija joutuu tämän tästä toteamaan, että kirjailija pitää loppuelämänsä tärkeimpänä työnä miehensä Oskar Kallaksen vaelluksen kirjaanviemistä. Vielä pari kuukautta ennen kuolemaansa hän kirjoittaa: »Yhä kuulen korvissani vääjäämättömän ja kireän käskyn: Ensin elämäntyö — sen jälkeen vasta lepo».

Aino Kallaksen jälkeenjäänyt teos saatetaan nyt julkisuuteen. Niiltä kohdilta, missä se kirjailijalta jäi kesken, täydentävät sitä kirjeet ja päiväkirjan otteet. Näin on syntynyt kokonaisuus: Aino ja Oskar Kallaksen tarina, kirjailijan vilpitön tunnustusteos elämäntoverille.

»Elämäntoveri» kertoo ensin Oskar Kallaksen nuoruudesta ja siitä elämäympäristöstä, jossa hänen kasvunsa kansallisen Viron merkkimieheksi alkoi. Kirjan laaja keskiosa »Elämän silta» muodostuu pääasiassa Aino Kallaksen kirjeistä. Suurin osa on lähetetty sydänystävälle Ilona Jalavalle. Kirjailija kertoo niissä rakkautensa tarinan: tutustumisen, avioliiton onnen ja ongelmat, rakkauden suurimmat koetukset ja lopulta seestymisen. Kirjan loppuosa »Viimeinen taival» on maanpaossa elävän vaimon järkyttävä kuvaus Oskar Kallaksen viimeisistä vaiheista ja Kallas-suvun kohtalosta.

Aino Kallaksen viimeinen teos on suuren kirjailijan käsialaa, sitä kannattaa nuoren neidon haltioituminen, taiteilijan intuitio ja rakastavan naisen voima. Se on Päiväkirjojen kaivattu ja ylväs päätösote.