Aino Kallas : Päiväkirja vuosilta 1907-1915

Aino Kallas PÄIVÄKIRJA vuosilta 1907–1915 Aino Kallaksen päiväkirja jatkuu tinkimättömän rehellisenä. Ennenkaikkea tekijä ei säästä itseään, ei kaunistele elämän arkea, vaan antaa päiväkirjansa rivien puhua juuri sellaisena kuin hän ne välittömän tunteen synnyttäminä vuosikymmenitä sitten paperille pani. Ulkonaisesti katsoen Aino Kallas elää Tartossa hiljaiseloa, mutta sisäiset ristiriidat ovat sitä voimakkaampia. Vaikkakin Tartto yliopistokaupunki on jo tuolloin Eestin henkisen elämän keskus, ei se tarjonnut tarpeeksi aivo ponnoistelua kasvuvomansa ja kasvamisen tarpeen tunteelle Aino Kallakselle, joka tietoisesti toteutti kirjailijaksi tulemustaaan ja samalla herkästi etsi ystävää aatetta. Hän kaipasi kipeästi tasamittaista keskustelutoveria. Tätä aukkoa täyttivät jossakin määrin Tarton senaikaisen kulttuurielämän näkyvimmät hahmot Jaan Tõnisson — sanomalehtimies, poliitikko, myöhemmin riigivanem — ja Juhan Luiga — lääkäri, kulttuurikriitikko. Kesäisin Aino Kallas sen sijaan viettää täydellisen onnellista elämää. Karu Saarenmaa omalaatuisine ihmisineen valloittaa hänet kokonaan. Hän rakastaa lapsiaan, rakastaa miestään, jossa hänen juurensa ovat irrottamattomina. Perheydillä on täydellinen. Mutta Aino Kallas ei koe ainoastaan suvista onnea Saarenmaalla, vaan siellä hänen runottarensaakin viihtyy parhaiten. Hän tuntee, että hän kykenee kasvamaan, ja hän haluaa kasvaa, ja vastukset — Tarton ahdistava yksinäisyys ja kotimaan viileähkö suhtautuminen nuoren kirjailijan työhön — vain terästivät Aino Kallasta. Hän ei antaudu, hän kasvaa ja hän voittaa.