Aino Kallas : Polttoroviolla : runoja

Aino Kallas on niitä taiteilijoita, joiden luomisvoimaa eivät ankarimmankaan koettelemukset eikä traagillisinkaan kohtalo voi murtaa. Päinvastoin tuntuu siltä kuin viimeisten vuosien raskaat kokemukset olisivat kirvoittuneet suoraan hänen runosuonestaan ja intensiivisimmät sävelensä. Jo runokokoelmat "Kuoleman joutsen" ja "Kuin siita tuliksiavat unohtumattomalla tavalla ihmisen pohjatonta murhetta rakkaimpain omaisten menetyksen johdosta, äidinsydämen viiltävää tuskaa kuoleman edessä. Aino Kallas vertasi suruaan Nessorin tuliseen paitaan, joka oli niin tiukasti painunut hänen, ettei sitä enää voinut hänestä irroittaa. Murheen kumua pohjavirehy soi Aino Kallaksen uudessa runoteoksessa, mutta voittotun resignation ohi siinä risteilee säihkyvä sointu, joka ammet intohimoa ja hyvän elämän tahdon hehkumista. Näissä harvinaisien personallisisissa ja kohtalomaisissa runoissa on vastakateemattomilla minonnun lausututumat, soman realismia elämän tuojja leimaa ilmeellinen lannistumattomuus, joka joskus saattaa purkautua suoraan uhmaksi. Tuntuu siltä, että Aino Kallas raskaitenkin kokemastaan on pystynyt nostamaan runouten aineeksi, jolla luomisrahull polttorovio roihuaa jalostuen inhimillisen kärsimyksen iltukseksi ja katoamattomaksi voimaksi sille, joka ilman pelkoa seisoo sen liekeissä. Ja niinkuin todellinen taide ollessaan syvästi personallista aina on myöskin yleisinhimillistä, niin Aino Kallaksen runouskin samalla avartui vahvistuttavaksi sanomaksi jokaiselle, jonka osana on elää nykyhetken kiusauksessa, veren, kyynelten ja runoiden pettämässä maailmassa.