Aira Kokki : Me katosimme kylästä

Olet sinä aika räpälä, ohhoh, huusi vieras pörröpäisyttö solvaavasti Maunulle kivilouhokseksessa. Siitä oli tulla tappelu. Onneksi ei tullut, tuumi Maunu, sillä hän olisi varmasti saanut selkäänsä tuolta pippurisäkiltä. Sitä paitsi: jos olisi tapeltu, heistä tuskin olisi tullut ystäviäkään. Ja Hellä oli totisesti toveri, jota reilumpaa sai hakea! Mutta kyllä oli Hellänkin sisua lentää monta kertaa kurkkuun heidän kummallisen seikkailuretkensä aikana: Hellän ja Maunun jutut vain pikimmitään päästyttyä naapurikylään Maunu isän uun luo, muuttuivat siellä eteen outo sattumus toisensa jälkeen. Tuli helläsydäminen Elma-tätiikin, josta purkautui puhetta ja kyyneleitä niin herkämmältä, että Maunu ja Hellä olivat vähällä jo itsekin uskoa olevansa hänen sisarenlapsiaan. Ja kaikkien kommellusten jälkeen retkeläiset huomasivat olevansa peninkulmien päässä määränpäästään. Mutta ankaraksi ja jännittäväksi retki muuttui vasta paluumatkalla heidän kuultuaan kotikylästä järkyttävän uutisen ...

Tapahtumiin osallistuu monia herkullisia henkilöhahmoja Törölän ukosta ja Plootu-Pekasta alkaen. Ja kaikkea sävyttää kertojan naseva huumori, jossa on sekä lämpöä että laveutta.