Aiskhylos : Oresteia

Takakansi

Aiskhylos (524–455 eKr.) on länsimaisen tragedian perustaja, murhenäytelmän todellinen luoja. Hän on ajallisesti ensimmäinen, jonka teoksia on meille säilynyt – väkevä taiteilijapersoonallisuus, hallitsevien jumalallisten voimien ja jyhän kohtalonomaisuuden suuri runoilija, joka on lyönyt oman henkensä leiman koko kreikkalaiseen tragediaan.

Aiskhyloksen tiedetään kirjoittaneen yhdeksänkymmentä näytelmää, mutta meille on niistä säilynyt vain seitsemän. Troijan tarustoon liittyvä Oresteia on ainoa tallella oleva antiikin trilogia – väkevätehoinen kokonaisuus, johon sisältyvät tragediat Agamemnon, Hautauhrintuojat ja Eumenidit. Näytelmässä on kysymys siitä, onko pojalla oikeus kostaa äidille, joka on murhannut hänen isänsä. Trilogian eettinen sisältö antaa sille erityistä kantavuutta.

Aiskhyloksen draamat ovat ikään kuin hiomattomista kivi lohkareista rakennettuja. Mutta juuri se, että niistä puuttuu viimeistelevä silottelu, lisää vaikutusta. Kielellisissä ilmaisuissaan hän on usein harvinaisen rohkea, ja kuvakielen omaperäinen runsaus antaa hänen sanonnalleen sitä tuoreutta, joka on suuren taiteen tunnusmerkkejä.

Esittely

Ainoa kokonaisena säilynyt antiikin näytelmätrilogia.

Aiskhyloksen (525-456 eKr.) Oresteia on yksi antiikin kirjallisuuden suurenmoisimmista klassikoista. Se on myyttinen kertomus sukua piinaavasta kirouksesta: rikoksista, sukurutsasta, verikoston kierteestä, sovituksen mahdollisuudesta.

Oresteia on elävää näytelmäkirjallisuutta, jota jatkuvasti esitetään teattereissa ympäri maailman yhä uusina ja uusina tulkintoina. Kukaan länsimainen ihminen ei saisi jättää sitä lukematta.