Alan Paton : Oi, miten kaunis maa

Kuuluisasta teoksestaan "Itke, rakastettu maa" (1948) saakka Alan Paton on tunnettu kirjailijana, joka pelottomasti ja lahjomattomasti kirjoittaa ja kuvaa siitä millaista on elää Etelä-Afrikassa, 'sivilistien rotusorron maassa'. Vuonna 1952, josta "Oi, miten kaunis maa" alkaa, Etelä-Afrikan kansallispuolue on ollut vallassa neljä vuotta ja rotusorso on alkanut muodostua looginen ja armoton järjestelmä, apartheid. Sitä vastustamaan nousee joukko rohkeita ihmisiä, miehiä ja naisia, valkoisia ja värillisiä, jotka luovat järjestöjä ja puolueita ja uhmaavat uusia rotulakeja, joista seuraa raskaita henkilökohtaisia uhrauksia ja menetyksiä.

Kirja rakentuu monista rinnakkaisista elämäntarinoista, kirjeistä, puheista, uutisista ja oikeuden pöytäkirjoista, jotka luovat kuvaa jokapäiväisistä kamppailuista, toivosta nöyryytyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista. Lahjakas intialaistyttö katkaisee opiskeluhaaveensa solmiakseen välit valkoisten kierron kanssa, osallistuakseen muurinvaraamiseen ja herättääkseen valkoisten maailman julmuuden omatuntoa. Kirjassa kuljetetaan mielenkiintoisena osana henkilöiden rinnalla Albert Luthuli ja Henrik Verwoerd. Tarinan punaisena lankana on intialaistyttö Premin ja korkean hallintoviranomaisen pojan rakkaustarina.

Mestarillisesti Paton luo kokonaisuuden, jossa jännitys jatkuvasti tihentyy ja purkautuu yhä uusina järkyttävinä ja liikuttavina kohtauksina, voittoina ja tappioina. Vaino on vain kasvanut — silti vastarinta elää, toivo elää.