Albert Camus : Maanpako ja valtakunta : novelleja

KOMPASSIKIRJAT
tuttu, luotettu merkki,
uutta ja klassista,
kanonikirjallisuutta ja tietoa,
viihteen valioita

Tämän suunnattoman maan kuivalla, luisella kamaralla olivat ammoisista ajoista asti vaeltaneet vaeltamistaan muutamat harvat ihmiset, jotka eivät omistaneet mitään mutta eivät liioin palvelleet ketään, oudon valtakunnan viheliäiset ja vapaat ruhtinaat. Janine ei tiennyt, minkä vuoksi tämä ajatus täytti hänen mielensä niin lempeällä ja avaralla kaiholla, että hänen täytyi sulkea silmänsä. Hän tiesi vain, että tuo valtakunta oli alun perin ollut hänelle luvattu ja että se kuuluisi joskus takaisin tuohon omakseen, ei koskaan enää, ellei kenenkään juuri tuona kiikittävänä tuokiona, jolloin hän taas avasi silmänsä katsoakseen äkkiä paikoilleen jähmettynyttä taivasta ja sen hyytyneitä valoaaltoja arabiakaupungista kantautuvien äänien äkkiä vaietessa. Hänestä tuntui, että maailman meno oli juuri pysähtynyt ja ettei kukaan siitä hetkestä lähtien enää vanhenisi eikä kuolisi. Kaikkialla elämä seisoisi paikallaan, paitsi hänen sydämessään, jossa sinä hetkenä joku itki tuskasta ja ihmetyksestä.
(Katkelma novellista Avionriikkojatar)