Aleid van Rhijn : Tuhotulva

Kuule, mikä myrsky, sanoo Kees Wielemaker. Näin alkaa tämä kertomus Hollannin suurista tulvista helmikuussa 1953. Myrsky vain yltyy helmikuun ensimmäisenä yönä, se kasvaa hirmumyrskyksi, ja pienen rannikkokylän ihmiset valtaa levottomuus. Kestääkö pato, joka on alavien maiden suojana merta vastaan? Keesin kotona istuu talon väki keittiönpöydän ääressä ja kuuntelee tuulen voimakkuutta ja hälytyskelloa, joka taukoamatta soi kylässä, perhe istuu ja valvoo ja odottaa. Kunnes äkkiä tapahtuu se, mitä on pelätty: Vesi tulee...

Kuinka kauan hevoset ja lehmät kestävät kylmässä ja sateessa korkean padon päällä, minne ne on viety? Ja kuinka kauan ihmiset itse jaksavat, kun tuossa seinien sisäpuolella, sillä vesi nousee jatkuvasti! Lopuksi perheen jäsenten on pakko etsiä turvaa talon katolta, missä he viettävät hirvittävän vuorokauden nääntymäisillään kylmästä.

Kuinka sitten kävi ja mitä kolmetoistavuotias Kees ja koko maanviljelijä Wielemakerin perhe kokivat seuraavien vuorokausien aikana, kun vesi vain jatkuvasti kohosi, ennen kuin vihdoinkin helikopteri ja pelastus saapui, sitä kuvaa tämä jännittävä tosikertomus, joka samalla opettaa meille jotakin hollantilaisten ikivanhasta taistelusta merta vastaan. Kirja on kaunis kertomus tavallisten ihmisten rohkeudesta ja uhrautuvasta panoksesta vaaran hetkellä.