Aleksandr Puskin : Dubrovskij

Aleksandr Puškin (1799-1837) lyhyt elämä oli kiihkeä ja täynnä dramaattisia käänteitä. Hän oli syntyjänsä vanhaa aatelissukua, johon äidin puolelta oli sekoittunut annos abessinialaista verta. Kirjallisuuteen varhain perehtynyt Puškin sai erinomaisia vaikutteita, ja hänen myöhempiä runojaan sanoi kenialoissa Venäjällä. Vuonna 1831 solmittu avioliitto koitui traagisesti turmioksi, sillä kauneudestaan kuuluisia vaimo aiheutti kaksintaistelun, jossa erään ranskalaisen emigrantin pistooolista lähtenyt luoti lopetti Puškinin lyhyen, meteoriittimaisen loistavan kirjailijanuran.

Puškinin suhteellisen laajasta tuotannosta on ennen muita mainittava runoeepos Jevgeni Onegin, jota hän itse kutsui 'runoromaaniksi' ja jonka ansiosta hän on saanut Venäjän kansalliskirjailijan maineen. Tervaa merkittävistä teoksista muodostui itse asiassa Venäjän 1800-luvun suren realistisen kerronnan cskiva ja perusta.

Puškin oli myös varsin huomattava prosaistina, joka hänen tuotti samoja periaatteita kuin epiikassaan. Kuvaus on realistista ja yksityiskohtaista, ilmaisu ja tyyli iskekää, täsmällistä ja klassillisen selkeää. Mm. Leo Tolstoi on tunnustanut pitensä häntä omana oppi-isänään. Alheellisesti voidaankin sanoa, että Puškin on laskenut perustan venäläiselle realiteetistoolle ja että hänellä on siinä piirtein sama asema omassa maassaan kuin Goethella Saksan kirjallisuudessa: kummastakin on syntynyt kahden jalan jäljessä tilevä minua.

'Dubrovski' on kertomus jalosta rosvoromantiikasta ja Katariina II:n ajan Venäjästä. Puškin ilmeisesti suunnitteli aiheesta laajempaakin teosta, mutta työ jäi torsoiksi. Sellaisankin tämä kiehtovatyylinen kertomus on nautittavaa proosataidetta.