Aleksandr Puskin : Laukaus ja muita kertomuksia

Venäjän suuri klassillinen runoilija Aleksandr Sergejevitš Puškin syntyi vuonna 1799 Moskovassa. Hän opiskeli Tsarskoje Selon lyseossa ja kirjoitti jo opiskeluaikanaan ensimmäiset runonsa. Vuonna 1820 hän yllätti kirjalliset piirit julkaisemalla romanttisen satunäytelmän Ruslan ja Ludmila. Se oli Venäjän taidekirjallisuuden ensimmäinen todella venäläinen teos. Kirjallisuus oli nimittäin siihen asti ollut ylhäisön harrastus ja vailla kosketuskohtaa kansaan.

Vuonna 1817 Puškin tuli ulkoministeriön palvelukseen. Hän joutui pian kosketuksiin poliittis-radikaalien piiriin kanssa, hänet havaittiin vaaralliseksi ja karkotettiin Etelä-Venäjälle. Myöhemmin hänet lähetettiin uuteen karkotuspaikkaan, vanhempiensa maatilalle Pihkovan lähelle, Keski-Venäjälle. Vuonna 1826 Nikolai I antoi hänelle luvan palata. Puškin kuoli Pietarissa 1837 kaksintaistelussa.

Karkotuskaudella Etelä-Venäjällä valmistuivat Puškinin Byron-vaikutteiset runoelmat Kaukasian vanki, Bahtšisaran suihkulähde, Koskveljekset ja Mustalaiset. Historiallinen murhenäytelmä Boris Godunov valmistui 1831 ja hänen pääteoksensa Jevgeni Onegin samana vuonna.

Vaikka Puškinia varsinaisesti pidetäänkin Venäjän suurena runoilijana, jolta venäläiset säveltäjät yhä uudestaan ovat ottaneet aiheensa, on hänen suorasanainenkin tuotantonsa huomattava. Proosateoksista mainittakoon Kapteenin tytär, joka on ilmestynyt myös suomeksi.