Alexandra Beloborodoff & Ellen Rydelius : Aleksanteri I:n arvoitus

Mitä tapahtui Taganrogissa joulukuussa 1825? Oliko se mies, joka siellä silloin kuoli ja jonka ruumis kuljetettiin halki Venäjän Pietariin, Venäjän tsaari Aleksanteri I vai kuoliko tämä arvotuksellinen keisari, Napoleonin voittaja ja aikansa loistavin kruununpää, vasta v. 1864 hurskaana erakkona Siperiassa. Kuka oli se salaperäinen Feodor Kuzmíts, joka 34 vuotta eli Siperiassa nöyränä katumuksentekijänä ja kuollessaan vei salaisuutensa mukanaan hautaan jättäen jälkeensä vain muutamia papereita, niiden joukossa Aleksanteri I:n viimekätmitodistuksen? Miksi Pietari-Paavalin linnankirkossa oleva Aleksanterin I:n hauta oli tyhjä, kun se neuvostohallituksen toimesta avattiin? Jos Siperiassa elänyt hurskas, hiljainen erakko oli Aleksanteri I, kuten sitkeästi väitetään, miten oli mahdollista, että mikään ei saanut keisarin luopumaan vaatimattomimnasta, että hän oli harhauttanut sukua, ystäviä ja perhettä sekä hämmästyttänyt maailmaa?
Toista vasta vuotta Aleksanterin I:n ja Feodor Kuzmítsin arvoitusta on särhärminnaiset sekä vakavat historiankirjoittajat että maallikot yhtä voimakkaasti kuin tämä hurmaaja-tsaari eläessään lumosi aikalaisensa kauneudellaan, lahjakkuudellaan ja kiehtovalla ja salaperäisellä olemuksellaan.
Ellen Rydeliuksen ja Alexandra Beloborodoffin arkistotutkimusten pohjalla kirjoittama kuvaus Aleksanteri I:stä, kruunupään Hamletistä, arvoituksellisesta persoonallisuudesta ja hänen kuolemaansa liittyvistä salaperäisistä olosuhteista voisi sanoa mieleltään pohjalaiseksi salapoliisiromaaniksi. Taganrogin arvoitusta selvitellessään tekijä joutuu lisäksi luomaan monivaiheisen ja eloisan kuvan Aleksanteri I:n aikakaudesta. Siinä vilahtelee myös näky: niin suuren Katariinan ja Paavali I:n hovista, romanttisista rakkaustarinoista ja uskonnon mystiikkaa. Aleksanterin ympäriltä tapaamme monia mielenkiintoisia henkilöhahmoja: hänen kauniin keisarinnansa Elisabetin, hänen rakastajattarensa rouva Naryškinan, Napoleonin, Talleyrandin ynnä muita.