Allan Johansson : Skitsofrenia : sairaus vai elämänmuoto

Kirjan aiheena ovat kokemukset, havainnot, elämykset ja johtopäätökset noin 40 skitsofreenisen potilaan pitkään kestäneestä analyyttisestä psykoterapiasta. Kirjoittaja haluaa antaa kuvan niistä arvoituksellisista sielullisista ja ruumiillisista oireista, joita skitsofreniassa esiintyy. Hoidon kuluessa, potilaan ja terapeutin vuorovaikutuksessa ja heidän välilleen syntyvän 'molemminpuolisen samastumisen' kautta aluksi arvoitukselliset oireet tulevat osittain ymmärrettäviksi ja potilaan hajanainen minuuden eheytyminen ja hänen sosiaalinen paranemisensa suuressa osassa tapauksia saattaa tapahtua. Potilaan ja terapeutin vuorovaikutus tapahtuma on aina voimakkaiden ja vastakkaisten tunteiden hallitsemana, täynnä dramatiikkaa, takaiskuja, ahdistusta ja pettymystä puolin ja toisin. Vaikeissa kiihtymys- ja levottomuustiloissa oikein harkittu lääkehoito on usein tarpeen. Lääkkeet ovat kuitenkin oheishoitoa. Olennaista on hoidossa, sen myrskyisimmissäkin vaiheissa, kehittyvä luottamussuhde.

Paul Federn, tässä kirjassa tarkemmin kuvattu ihmisen minä tai minuden ehkä merkittävin tutkija, pitää ihmisen minää arvoituksellisena, eikä mikään tutkimus ei milloinkaan kykene ratkaisemaan sitä. Se ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan ristiriitaista eikä hajonnutta. Hajonneimmankin minän syvyydessä piilee eheyttävä mahdollisuus.

Kirja on tarkoitettu, selvästi kirjoittajansa toivomuksesta, tuleville, kliinisille psykologeille ja psykiatrein erikoisasiantuntijoille, ehkä laajemmallekin lukijakunnalle.

Tutkimus on hyväksytty akateemiseksi väitöskirjaksi Turun yliopistossa syyskuussa 1985. Suomen ja Ruotsin oppineiden antaman erittäin myönteisen lausunnon perusteella on kirjan kääntämistä suositettu ruotsin kielelle.