Alpo Juntunen : Sveaborg : Helsingin suoja ja Pietarin etuvartio 1808-1918

Takakansi

VENÄLÄINEN SVEABORG PUOLUSTI JA PITI SILMÄLLÄ HELSINKIÄ
Ruotsi rakensi 1700-luvun lopulla merivaltansa tueksi Helsingin edustalla oleville saarille merilinnoituksen, joka sai nimen Sveaborg – Suomenlinnaksi se ristittiin vasta vuonna 1918. Venäjä valloitti Sveaborgin vuonna 1808, ja siitä tuli Venäjän Itämeren laivaston tärkeä tukikohta.
Sveaborg suojeli meriteitä Pietariin ja turvasi Suomen suuriruhtinaskunnan uuden pääkaupungin kasvua vuosikymmenten ajan. Erityisesti tämä näkyi Krimin sodassa vuosina 1853–1856.
Linnoituksen sotilaallinen voima ja merkitys vaihtelivat 1800-luvulla maailmapolitiikan kehityksen, strategisten muutosten ja Venäjän voimien mukaan. Kun suomalais-venäläiset suhteet kiristyivät vuosisadan vaihteessa, Sveaborgista tuli myös Venäjän valvonnan vartija Suomessa.
Ensimmäiseen maailmansotaan saakka venäläinen Sveaborg esiintyi voimansa huipulla osana suurta puolustusjärjestelmää, joka suojasi Pietaria. Vihollinen ei kukistanut Itämeren laivastoa ja vahva rannikkopuolustusjärjestelmä kuitenkin hajosi ja menetti voimansa Venäjän vallankumouksen seurauksena. Toukokuussa 1918 Sveaborg luovutettiin itsenäistyneelle Suomelle.

Professori Alpo Juntusen pitkälti venäläislähteisiin pohjautuva Sveaborg – Helsingin suoja ja Pietarin etuvartio 1808–1918 kertoo venäläisen Sveaborgin strategisesta merkityksestä, joka jäi usein ruotsalaisen kauden ja autonomian ajan varjoon.

Esittely

Ruotsi rakensi 1700-luvun lopulla merivaltansa tueksi Helsingin edustalla oleville saarille merilinnoituksen, joka sai nimen Sveaborg - Suomenlinnaksi se ristittiin vasta vuonna 1918. Linnoitusta ei kyetty hyödyntämään valtakunnan jouduttua todelliseen kriisiin, ja Venäjä valloitti sen vuonna 1808. Näin Venäjä vahvisti asemansa Itämeren johtavana sotilasmahtina.

Sveaborgista tuli Venäjän Itämeren laivaston tärkeä tukikohta. Se myös varmisti Venäjän vallan Suomessa, sillä uudet isännät siirsivät pääkaupungin linnoituksen suojassa olevaan Helsinkiin, jolloin yhteys Venäjän ja Suomen välillä vahvistui. Sveaborg tarjosi Helsingin kehitykselle turvan vuosikymmeniksi, mikä näkyi erityisesti Krimin sodassa vuosina 1853-1856.

Linnoituksen sotilaallinen voima ja merkitys vaihtelivat 1800-luvulla maailmanpolitiikan kehityksen, strategisten muutosten ja Venäjän voiman mukaan. Kun suomalais- venäläiset suhteet kiristyivät vuosisadan vaihteessa, Sveaborgista tuli myös Venäjän vallan vartija Suomessa.

Ensimmäisen maailmansodan vuosina linnoitus saavutti sotilaallisen voimansa huipun osana suurta puolustusjärjestelmää, joka suojasi Pietaria. Vihollinen ei kukistanut Itämeren laivastoa ja vahvaa rannikkopuolustusta. Järjestelmä kuitenkin hajosi ja menetti voimansa Venäjän vallankumouksen seurauksena. Toukokuussa 1918 Sveaborg luovutettiin itsenäistyneelle Suomelle.

Professori Alpo Juntusen pitkälti venäläislähteisiin pohjautuva tutkimus kertoo venäläisestä Sveaborgista ja sen strategisesta merkityksestä, joka on yleensä jäänyt ruotsalaisen kauden ja autonomian ajan kulttuurisen vaikutuksen varjoon.