Alpo M. Rusi : Etupiirin ote : Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700-2014

Takakansi

"Suomen valtiotieteetti on ollut runsaat 300 vuotta euraasialaisen suurvallan etu- ja vaikutuspiirissä. Tämä on seurasta historiasta, maantieteestä ja kansainvälisen järjestelmän shokeista, mutta myös omista valinnoistamme."

Presidentin neuvonantaja, tutkija ja kirjailija, VT Alpo Rusi on nähnyt aitiopaikalta lähihistorian merkittävät käänteet. Tässä kirjassa hän kuvaa Suomen asemaa läntisten ja itäisten mahtien rajamaana alkaen Narvan taistelusta, ohi autonomian ajan ja Neuvostoliiton, aina vuoden 2014 aikana eskaloituneeseen lähialuekrisiin asti. Suomi otti 1990-luvulla vahvan roolin osallistumalla Euroopan unionin ja Balkanin kriisin ratkaisuissa. Maailman tai maailmanjärjestyksen roolin havain muuttuessa 2000-luvun alusta lähtien Suomen ulkopoliittinen johto­järjestys alkoi hajota. Yhteisten kansallisten tavoitteiden huominen vaikeutui. Näkijä, kokija ja tekijä analysoi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eikä kaihda paljastaa lähihistorian salattujakaan taustoja. Hän tarjoaa myös näkemyksen, mitä Suomen tulisi tehdä.

Historia opettaa, että Suomen tulee hoitaa viisaasti suhdettaan idän naapurin kanssa, mutta olosuhteiden muuttuessa ei patenttiratkaisuja ole aina tarjolla.

Esittely

Suomen ulkopolitiikkaa kylmässä sodassa oli menestystarina. Se sisälsi kuitenkin kääntöpuolen, jolla oli seurauksensa: suomettuminen, vaikenemisen ja heikennetyn itsetunnon kulttuuri, joka esti näkemästä ajoissa Neuvostoliiton romahduksen ja kolhi vallan kolmijakoa.

Myöhemmin 1990-luvulla Suomi harjoitti rohkeaa ulkopolitiikkaa, liittyi Euroopan unioniin ja Naton kanssa solmittiin rauhankumppanuussopimus. Suurvallat keskustelivat 1997 Helsingissä Naton laajennuksesta ja Kosovon rauha saavutettiin suomalaisvälityksellä.

Maailman turvallisuusrakenteiden iso kuva muuttui pian 2000-luvun alussa ja Suomi tuli taas käännekohtaan. Keskustelu vaihtoehdoista oli vaikeaa, ulkopoliittinen johtojärjestys alkoi hajota, kun pääministeri johti EU-politiikkaa ja presidentti keskittyi YK:hon ja Venäjään. Yhteisten ja kansallisten tavoitteiden luominen vaikeutui. Valtiojohto alkoi kulkea selkä edellä tulevaisuuteen. Suomettumisen pesänselvitys keskeytettiin.

Ulkopolitiikka hajosi vähitellen projekteiksi, mikä selittää heikon tuloksen turvaneuvostovaalissa 2012, konsensuksen päättymisen euroalueen kriisin hoidossa - ehkä muitakin takaiskuja.

Tässä kirjassa Alpo Rusi käsittelee ulkopolitiikan sisäpoliittisia taustoja ja kuvaa tapahtumia ja päätöksentekoa - myös omien kokemustensa kautta. Hänen mukaansa on vahvistettava vallan kolmijakoa, joka loisi aremmat edellytykset uudelle menestystarinalle, kokoavalle strategialle, Suomen kansainvälisen aseman vahvistamiseksi.