Amos Oz : Täydellinen rauha

"Häntä murehdutti, että oli erotta- va tuoksuista, äänistä ja väreistä, jot- ka hän oli tuntenut lapsuudesta asti. Hän rakasti illan tuoksuja, kun se hitaasti laskeu- tui suv en viimeisinä päivinä vastaleikatun nurmikentän ylle — jonka takana oleant- eripensaiden luona kolme rakia tappeli raivok- kaasaasti risasta kengästä. Joku vanhoista pinoe- reista seisoisi työlaisen lippalakki päässään polul- la lukien sanomalehteä, huolet liikkuen kuin ru- kouskessa. Vanhahko nainen kantamuksena sin- nen sanko, jossa olisi vihanneksia, munia ja tuore- ta leipää, ohittaisi vanhan miehen edes päättän nyökäyt- tämättä, jonkin vanhan kaunan vuoksi. "Jonatan", nainen sanoisi hiljaa, "katsohan päivänakkaroita nurmikon laitamilla." Ne ovat valkeita ja puhtoisia, ihan kuin lumi joka suli kotona Lupatynissä. Ja kevätyönä ääni lasten talosta sekoittuisi lintujen sirkutukseen, ja kaukana lännessä istuispruiden takana, laskevan auringon takana, mäkikäsii ohi vyöryvän tavarajunan juuri tivá kahdesti."