Anais Nin : Päiväkirja 1944-1947

Anaïs Ninin päiväkirjan neljäs osa kertoo edellisen osan tavoin kirjailijan elämästä Amerikassa, jonne hän oli muuttanut sodan jaloista Pariisista.

Edellisten päiväkirjojen yleisteemat – minuutus, naiseellisuus, neuroosi, vapaus, ihmissuhteet, taiteen ja elämän yhteys – ovat perusaiheita tässäkin osassa. Toisaalta hänen antenninsa reagoivat hätkähdyttävän herkästi ulkomaailmaan. Se minkä hän koki amerikkalaisen elämän peruskuvioiksi enteili monissa kohdin problematiikkaa, joka vasta viime aikoina on putettu sanoiksi "uudlen tietoisuuden" puolestapuhujien suulla.

Anaïs Nin vaistosi jättiläismaassa "merkillistä tyhjyyttä". Hän kirjoittaa amerikkalaisista miehistä. "He ovat proosallisia miehiä jotka jalat maassa puhuvat herkeämättä politiikasta mutta eivät halua muistella mitään tai mielihyvää, eivät koskaan anna vapaita jokapäiväisten ongelmien taakasta, eivät koskaan iloisia, innostuneita, vaan kuin ei olisi heillä aikaa eikä voimia tunteiden, persoonallisuuden piettamatompaankaan rikkaan ilmaisuun."

Anaïs Nin kaipaa merkitsevistä ihmissuhteista syntyvää suhdeiden, personaattomuus ja heidän haj. Ystävä hänelle kuitenkin on paalu, turvapaikkaa hän pitää nuorten joukossa; niiden jotta ei vielä ole keksitty, jotka voisivat vaikuttaa siihen "miten pitäisi olla." "Tietädän, että mitä rakastan ja etsin on petollista ja salakavaa... Minua kiinnostaa miten pitäisi olla, ei mitä on"; ja jälleen kerran se koituu hänelle kohtalokkaaksi.

Nyt, aikana jolloin puhutaan paljon asioiden tärkeysjärjestyksen muuttamisesta, tuntuvat Anaïs Ninin päiväkirjan itret ajankohtaisemmilta ja osuvammilta kuin koskaan.