Anna Ahmatova : Valitut runot

Takakansi

Joku viettää yhä lomaa etelässä, lekottaa puutarhassa Eedenin. Täällä on pohjoista – ja ystäväksi syksyn tänä vuonna valitsin.

Elän kuin vieraassa talossa, jossa näin unta, jossa ehkä kuolinkin, ja jotain outoa illan raukeudessa heijastuu salavihkaa peileihin.

Tummien matalain kuusten alla kanervat suhisevat tuulena. Kuin veitsi, vanha, rosoinen, kuun sirpale loistaa himmeänä.

Tänne toin viimeisen pyhän muiston ei-kohtaamisesta kanssasi – kylmän, kevyen ja puhtaan liekin voittona kohtalostani.

1956 Komarovo

Kirjailija Marja-Leena Mikkolan toimittama ja suomentama kokoelma sisältää runoja Anna Ahmatovan koko pitkän uran varrelta. Osa runoista on julkaistu suomeksi vuonna 1992 ilmestyneessä kokoelmassa, mutta mukana on myös runsaasti ennen suomentamattomia runoja, ja Mikkola on lisäksi uudistanut omia aiempia suomennoksiaan. Hän on myös laatinut teokseen kattavan esipuheen Ahmatovan runoudesta sekä kooston runoilijan elämänvaiheista.

Esittely

Anna Ahmatova kirjoitti yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Ahmatova syntyi lähellä Odessaa, mutta muutti jo varhain Pietariin, jonka tunsi kotikaupungikseen. Hän kuvasi paljon Pietari-Leningradia ja sen muuttumista runoissaan. Muita Ahmatovan runoudelle tyypillisiä teemoja ovat mm. ajan ja muistojen olemus sekä muistin ja unohduksen liikkeet.

Ahmatovan ensimmäinen runokokoelma ilmestyi 1912, ja hänen teoksensa otettiin heti 10-luvulla hyvin vastaan. Alkuaikojen menestys muuttui myöhemmin vaikeuksiksi, ja hän sai kokea niin julkaisukiellot kuin vankileirien uhankin. Esimerkiksi runoelma "Requiem" oli Neuvostoliitossa kielletty vuosikymmenten ajan. Kaiken kaikkiaan Ahmatovan elämä ja runous kietoutuivat tiiviisti yhteen hänen kotimaansa poliittisten mullistusten kanssa.

Kirjailija Marja-Leena Mikkola on koonnut ja suomentanut valikoiman, joka perustuu vuonna 2006 venäjäksi ilmestyneeseen laitokseen. Osa runoista on julkaistu vuonna 1992 ilmestyneessä kokoelmassa Runoja, mutta mukana on nyt myös aiemmin suomentamattomia runoja. Mikkola on lisäksi muokannut omia aiempia suomennoksiaan, rytmittäen ja riimittäen niitä uudelleen, sekä kirjoittanut teokseen uuden esipuheen.