Anna Bondestam : Tie kaupunkiin

Ruotsinkielisen kirjallisuutemme vankimpia kertojanimiä on Anna Bondestam, jonka romaani "Vägen till staden" syksyllä 1957 herätti ansaittua huomiota myös suomenkielisellä taholla. Hänen inhimillisesti lämmin kertomuksensa Pohjanmaan ruotsalasiasutuksen elämästä viime vuosisadan loppukymmenillä on jo ajankuvauksena merkittävä; sattuvathan sen tapahtumat kauteen, jolloin ensimmäiset tehtaat Pohjanlahden rannikkokaupungissa alkoivat houkutella maaseudun yritteliäimpiä tai kurjuuteen kyllästyneitä ihmisiä, aivan samoin kuin Amerikka kultamaana kangasteli toisten silmiin.

Tälle tielle kaupunkiin lähtevät myös Bondestamin romaanin päähenkilöt. Elämä maaseudun yksinäisissä, harmaissa taloissa ja töllissä on ilotonta ja kurjaa, ei vähiten naisille. Raskaasta se myös Miialle, 15-vuotiaalle päähenkilölle. Samanlainen on veljensä ja ankara isä hallitsevana, ja Lidalle, köyhälle torpanvaimolle, jonka mies jo puolisen vuotta sitten on lähtenyt työnhakuun kaupunkiin ja kadonnut sen tien. Samanaikaisesti nämä vähäosaiset sotuvat matkalleen, ja siitä alkaen heidän tiensä on yhteinen. Tarmokkaaksi Miia joutuu vielä kaupungissakin auttamaan avutonta vaimoa ja tämän lapsia.

Taistelu leivästä ja asuintilasta vieraassa ympäristössä on kovaa. Voimakas, järkevä Miia kyllä selviytyy: hän pääsee palvelijaksi kaupungin rikkaimman porvarin hienoon kotiin ja tuntee päässeensä voitolle. Mutta Iida on niitä ihmisiä, jotka eivät jaksa. Miehistään hän ei löydä, ja vähien rahojen loputtua on edessä paluu takaisin maalle, kurjuuteen. Vain vanhin lapsista, lahjakas Joonas, jää kaupunkiin. Hän on sitkeämpää ainesta, sopeutuva kuten Miäkin, ja näiden kahden nuoren kehittyvässä ystävyydessä lukija kokeekin valon ja toivon kajastuksen.