Anna-Kaisa Linna-Aho : Myrskylasi

Takakansi

Luonto oli sama, se oli ennen sotaa ja sodassa ja sodan jälkeen sama, linnut lensivät reittejään ja aallot silittivät rantahiekkaa, metsä kasvoi ja poikaset syntyivät, ja lapset. Ihmisten piti vain saada järjestykseen kaikki särkymänsä. 'Kaikki kääntyy hyväksi', Lydia kuiskasi. 'Maailma on vasta toipumaisillaan.'

Jatkosota on loppunut, Ellen palaa kotiseudulleen auttamaan vanhan kartanon töissä. Rintamalla Ellen tunnettiin toisella nimellä, toisena henkilönä.
Kartanon ainoalta perilliseltä, hurjaluonteiselta Valdelta, Ellen ei voi kuitenkaan salata mitään.
Kartanon naapurissa asuu myös Lydia, jonka mies on haavoittanut sodassa mielensä. Heistä kukin joutuu kohtaamaan sen, miten elää menetysten ja ahtaiden normien keskellä, miten tulla rakastetuksi vaikka maailma ja tunteet myrskyävät.

Esittely

Herkkä historiallinen romaani sodan horjuttamista ihmisistä.

Jatkosota on loppunut, Ellen palaa kotiseudulleen auttamaan vanhan kartanon maatöissä. Rintamalla Ellen tunnettiin toisella nimellä, toisena henkilönä.

Kartanon ainoalta perilliseltä, hurjaluonteiselta Valdelta, Ellen ei voi kuitenkaan salata mitään. Heidän välillään vallitsee pelko ja kummallinen, herkkä luottamus.

Kartanon naapurissa asuu myös Lydia, jonka mies on haavoittanut sodassa mielensä. Ellen, Valde ja Lydia joutuvat kukin kohtaamaan sen, miten elää menetysten ja ahtaiden normien keskellä, miten tulla rakastetuksi vaikka maailma ja tunteet myrskyävät.