Anna Pihlajaniemi : Adoptiomatka

Takakansi

"Joskus mietin jollakin hyvin epätodellisella tasolla, että alkaisin hyväksyä elämän näin. Ajaisin aamulla töihin, näyttäisin kulkulupaa vastaanottovirkailijalle, söisin lounasta, palaisin hiljaiseen kotiin, itkisin nähdessäni vieraita lapsia bussissa tai naapurin tytön hiippailemassa taskulamppu kädessään lumisateessa. - En halua. Haluan olla äiti lapselle."

Miltä tuntuu, kun kotona ei kukaan kikata? Uskaltaako lapselle ostaa keltaisen leluankan, vaikka lapsi kenties ole vielä edes syntynyt? Millaista on tulla äidiksi kello 11.46, bussimatkalla töihin?

Herkkä ja rohkea adoptiopäiväkirja tallentaa viiden vuoden odotuksen kaunistelemattomat tunteet, märeisevistä marttyyrihetkistä pulppuilevaan iloon. Samalla se haastaa: kenellä on oikeus tulla äidiksi? Adoptio­matka kuvaa kansainvälisen adoption byrokratiaa mutta ennen kaikkea ihmisiä byrokratian takana. Siksi se koskettaa jokaista vanhempaa riippumatta siitä, millä tavalla perheeksi on päädytty.

Esittely

Kansainväliset adoptioprosessit kestävät yhä pidempään, eivätkä kaikki pääty onnellisesti. Kuinka odottajaan tulisi suhtautua - märisevään marttyyriin, onnesta toheloon, pelokkaaseen toiveikkaaseen? Ja kuinka suhtautua itseensä? Kirja kuvaa kansainvälisen adoption byrokratiaa mutta ennen kaikkea tunteita byrokratian takana.

"Ja nyt hän on tässä, pienet varpaat, hengitys, kaikki. Hän ei olisi sama, jos olisi saapunut aikaisemmin. Juuri näin tämän piti mennä."