Annamari Marttinen : Mistä kevät alkaa

Takakansi

Kun Leilan äiti sairastuu Alzheimerin tautiin, ei mikään ole enää kuin ennen. Yhtäkkiä äiti onkin oikutteleva lapsi, joka ei kykene huolehtimaan itsestään eikä lopulta edes tunnistamaan läheisiään. Samaan aikaan Leilan tytär Kia alkaa osoittaa yhä vahvempia itsenäistymisen merkkejä: suloisesta pikkutytöstä on kuoriutumassa itsetietoinen nainen.

On kevät, luonto puhkeamassa kukkaan, Kian huolella valmistellut ylioppilasjuhlat edessä, mutta kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Leila sukuloi työn, kodin ja äitinsä päänahistojen välillä ja tuntee itsensä kaikkien velvollisuuksien keskellä valtavan riittämättömäksi. Nuoresta ja iloisesta Leilasta on tullut liian nopeasti keski-ikäinen ja äkäinen nainen.

Mistä kevät alkaa on kolmen naisen äänellä kerrottu tarina kasvamisesta ja irtautumisesta, vanhenemisesta ja luopumisesta. Maarit Marttinen kirjoittaa vaikeasta aiheesta paitsi oivaltavan humoristisesti myös viiltävän totuudellisesti. Tänä aikakautena ehkä ensimmäisiä hetkiä on huomata milloin lapsemme lakkaavat olemasta lapsiamme ja vanhempamme vanhempiamme.

Esittely

Mistä kevät alkaa on kertomus nelikymppisestä Leilasta, hänen ylioppilaaksi
pääsevästä tyttärestään ja äidistään Helenasta, jonka Alzheimerin tauti etenee
hurjalla vauhdilla. On kevät, luonto puhkeamassa kukkaan, tyttären ihanat juhlat
edessä, kun kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Leila sukkuloi työn, kodin ja äitinsä
päähänpistojen välissä. Samaan aikaan hänen pitäisi päästää irti tyttärestään ja
sitoutua tiukemmin hauraaseen äitiin. Leila tuntee itsensä kaikkien
velvollisuuksien keskellä valtavan riittämättömäksi. Tyttären itsenäistyminen ja
äidin lisääntyvät muistikatkot ja karkailut vaikuttavat Leilasta tahalliselta
kiusanteolta. Nuoresta ja iloisesta Leilasta on tullut liian nopeasti keski-
ikäinen ja äkäinen nainen.
Mistä kevät alkaa on oivaltava romaani naisen elämän ristiriidoista. Se on
kertomus jossa viha, rakkaus, syyllisyys ja katumus sekoittuvat kun ihminen ei
kuvitelmistaan huolimatta voi hallita elämäänsä niin kuin oli suunnitellut.
Ennen kaikkea romaani on tarkkaan piirretty kuva sairastuvan ihmisen ja hänen
omaistensa hädästä, riipaiseva mutta silti elämänmyönteinen kuvaus
inhimillisestä keskeneräisyydestä, epätäydellisyydestä ja siitä, että kaikkeen
ei ole eikä tule vastauksia. Leila ei voi surra äitiään, joka on vielä elossa,
vaikka ei sitä enää edes itse ymmärrä. Aivan kuten kevään tulon ensimmäisiä
hetkiä, yhtä vaikea on huomata milloin kaikki muuttuu, koska alamme vanheta,
milloin lapsemme kasvavat aikuisiksi tai vanhempamme lakkaavat olemasta
vanhempiamme.