Annamari Sarajas : Tunnuskuvia : Suomen ja Venäjän kirjallisen realismin kosketuskohtia

"Olen partaani naureskellut tälle arvostelijoiden vaikutusten etsimälle, kun eivät ole haistaneetkaan suuntaa. Heidän olisi pitänyt kääntyä itään eikä länteen, sillä venäläistä kirjallisuutta olen intohimoisesti lukenut." Teuvo Pakkalan viidenkymmenen vuoden takainen tunnustus Juhani Siljolle on vain yksi niistä tosiasioista, jotka tutkimus on tähän mennessä — monista eri syistä — sivuuttanut. Suomen — Venäjän kulttuurivaihto oli autonomian aikana alusta pitäen osa "Venäjän-politiikkaa", joka myötäili valtiollisen historian jyrkkiä murroksia. Tavallaan vasta nyt on tullut aika, jolloin Suomen kirjallisuushistoria voidaan näiltä kohdin kiihkottomasti uudistaa.

Professori Sarajaksen vankka tutkijanote ja taidokas esitystapa muistetaan hänen aikaisemmista teoksistaan; "tuskin olen lukenut niin selvällä suomen kielellä kirjoitettua, koristelematonta ja asiallista alan tieteellistä teosta", kirjoittaa Savo-lehden arvostelija hänen edellisestä kirjastaan "Viimeiset romantikot".

"Tunnuskuvia" on tutkimuksena alku­r aivaus, jossa tähänastinen puutteellinen kuva Suomen ja Venäjän kulttuurisuhteiden kehityksestä on pakottanut tutkijan syvälle aikakauden oloihin, julkisiin ja persoonallisiin lähteisiin. Näin syntynyt uusi kirjallisuuden kuva avaa kauttaaltaan yllättäviä näköaloja.