Anne Biegel : Silmälasit jääkaapissa

»Me kuulumme yhteiskuntaan kuin vanhat pyökit ja tammet metsään. Kävely nuoreessa vesakossa on tylsää, mutta kaunis vanha puu läähdyttää mieltä, se pitää tasapainoa yllä.»

Iäkkäät hollantilaiset ystävykset kertovat kirjeissään toisilleen jokapäiväisen elämänsä sattumuksista ja kommentoivat maailman tapahtumia. Kirjeenvaihdon johtoteemaksi nousee kuitenkin vanheneminen, katseka itseisine, surullisine ja suhrakkomisine piirteineen. He kuvaavat normaalia vanhenemista, hetkellisiä hämärtymisiä, epävarmuuden tunteita: olenko kokenut tämän jo monesti aikaisemmin? He tuntevat toisinaan rehellistä epäluuloa, välillä taas toteavat elävänsä tyytyväisinä kuin ennenkin. Iäkkään ihmisen arki on täynnä helppoja ja herkkiä kokemuksia, mutta toisaalta joka käänteessä tulee vastaan oman olemuksen asettama raja.