Anne Peltola : Hikka hukassa

Takakansi

Karhu pyytää naapurin jäniksen syömään tulista soppaan sa. Nälkäinen jänis polttaa suunsa ja karhua naurattaa niin, että sen vatsa alkaa käyttäytyä kummallisesti: se pompahtelee ja sieltä kuuluu vähän väliä 'hik, hik'. Kaverukset ovat aivan varmoja, että karhun vatsaan on mennyt joku, mutta kuka? Yhdessä he lähtevät etsimään apua niin kirjastosta kuin apteekistakin. Lopulta kaikkein paras konsti hikkaan keksitään leikkipuistossa, ja ihan vahingossa...

Riemastuttavaan tarinaan kuuluu myös lautapeliksi sopiva aukeama!

Esittely

Lystikäs ja loisteliaasti kuvitettu tarina tutusta ilmiöstä!

Karhu on innokas ruuanlaittaja, vaikkakin joskus aikamoinen poropeukalo. Kerran naapurin jänis
tulee käymään kesken sopankeiton ja naurattaa karhua niin, että se saa ihan kamalan hikan.
Kaverukset luulevat, että karhun vatsaan on mennyt joku, ja yhdessä he lähtevät etsimään apua niin
kirjastosta kuin apteekistakin. Leikkipuistossa lapset neuvovat, että hikka lähtee kun säikäyttää
toisen oikein kunnolla. Siitä karhu tietysti innostuu säikyttelemään lapsia. Mutta kyllä se konsti
hikan voittamiseksi löytyy, vaikka varsin yllättävästä paikasta.

Kirjastossa on hiljaista. Vain siellä täällä hyllyjen välissä kuiskutellaan.
– Hyvää päivää. Minkä kirjan te haluaisitte lainata? supattaa täti.
– Hik, pääsee karhun suusta.
– Onko se kirjan nimi vai kirjailija? yrittää täti uudestaan.
– Hik, hik, puistaa karhu päätään.
– Aivan, nyt minä ymmärrän, siis hik-hik musiikkiako? Katsotaanpa löytyykö? Pop, hiphop,
pipappalula… ei täältä kyllä löydy hik-hik-levyjä, penkoo täti hyllyjä. – Vai haluatko sinä ehkä
palauttaa jotakin"
– Hik, hik, nyökyttää karhu ja osoittaa vatsaansa.
– Oletko sinä syönyt kirjan? kauhistuu täti. – Keittokirjanko? Nyt sinä menet heti vaikka apteekkiin
ja pyydät kirjanpoistoainetta, jatkaa täti, – muuten kirja on kohta myöhässä ja se on vakava asia.