Annikki Sankari : Tuomirannan kesä

Tapamme nuoren Kristiinan ensi kerran hänen ollessaan taiteilija-isänsä kuoltua matkalla tuntemattomien sukulaisten pariin. Hän saapuu Tuomirantaan, vanhaan sukukartanoon, jossa hänen tätinsä ja saras isoisittäki elävät ympärillään unelmointien hiljaisuus ja menneisyyden häilyvät varjot. Tuomiranta on hellyyttä kaipaavalle tytölle kuin yrmeä simpukkatalo, joka torjuu hänet vieraana ja tarpeettomana luotaan. Miltei varkain hän etsiytyy talon työväen joukkoon, ja uurastaessaan toisten parissa pellolla hän kokee kuin ihmeenä uuden, väkevän tunteen: kiintymyksen maahan. Kesän helteisten viikkojen aikana häntä lähestyy vielä suurempi ihme – yksinäinen tyttö kokee ensi rakkautensa. Mutta samaan aikaan on purkautumassa se käynistila, jonka Kristiinan tulo on aiheuttanut hänen sukulaistensa piirissä, ja eräänä elokuun iltana puhaltaa myrsky, joka puhdistaa ilman ja avaa tytön eteen uuden, onnellisemman tien.