Antero Raevuori : Viimeiset oikeat olympialaiset : Helsinki 1952

Kun Helsinki sai kesäolympiakisat vuonna 1947, olympialainen turvasäteenvyo levittäytyi maamme ylle viiden vaarallisen vuoden ajaksi. Viimeiset oikeat olympialaiset on sekä kiehtova urheilukirja, tarkka ajankuva että myös tuon sodan jännitteitä ei esivärtänyt teos. Sankareita olivat niin Emil Zatopek, suomalaiset voittajat ja mustat pikajuoksijat. Silti kisat käytiin leppoisassa ja kodikkaan tavallisessa, vakan maalaisessa ilmapiirissä, vailla rakkaista, taukoamatonta maailmanpolitiikkaa. Neuvostoliiton osallistuminen oli taas eräs aika iski merkki. Totuuden tietää, että lähes jokin olympiakylä Ottaa varsin elävästi mieleen ja monia yllättäviä salaisuuksia.

Kisakaupunkiin suomalaiset matkasivat junilla ja onnikoilla, näkivät imelilevää neekeritä, joivat Coca-Colaa, tanssivat Alppilavalla Dallapen tahdissa ja kokivat suurta heiliä olympiastadionilla. Iltaisin riitti viihdettä olympiakylän porteilla, sillä tummat etelämaalaiset olivat niin ihania kuten kisakyläsiraiset seuratun, filmaaja prinssi Philip.

Mutta Miss Universum ei suori teekirja, joka paljasti Emil Zatopekin toilailut olympiakylässä, suku koela mielenkiintoisia kirjalila jo oskien ajaksi menettämiä henkiloitä. Hilsman hoitaa ja koko pupelasti koko Suomen kansan rakastama televisionäyttelijä, suosittu juontaja ja muistelija muistaa voittajaa Harrison Dillardia. Niin - jos mä oikein sa se erehdys, jonka myös Lemmisen, Armi Kuiselan, teki stadionilla saadee myös jokaiselta - koska Eerikin ei esikisanpo Erik von Frenckellin naurattaman?