Anton Tsehov : Kirsikkapuisto ja kuusi novellia

Anton Pavlovits Tsȟehov syntyi Taganrogissa 1860. Jo kouluiässä ilmenneet kirjalliset taipumuksensa hän peri monipuolisesti lahjakkaalta kauppiasisältään, joka kuitenkin ankaruudellaan teki pojan lapsuudesta ankean. Opiskellessaan Moskovan yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Tšehov mikä hevin lentiältaan kirjoittajien valtavaan vanhaan armeijaan, julkaisi monenkirjavia pikku juttuja erilaisiin julkaisuihin, mm. pilalehtiin. Kun hän 1884 valmistui lääkäriksi, kirjoittamisesta olikin tullut jo elaman tehtävä ja porvarillinen ammatti sai jäädä.

Esikoisteos Kirjaia kertomuksia ilmestyi 1886, ja kirjailijan nimi ja yleisönsuosio vakiintuivat parisssa vuodessa. Tšehovin varhaisenovellien ominaispiirteitä ovat lyhyys ja lopun odottelun huipentumat - monet ovat vain taiteellisesti viimeisteltyjä kasuja. Hoittelevien sävyjen tilalle note 1880-luvun loppupuolella suurimpien lisays. Samalla novellit pitenivät, ihmiskuvassa vaihtelivat humoristiset ja psykologisesti perasteiset realismi ja kompaen, realistinen ja symbolinen liittyivät yhteen ja venalaisen ihmisen kuvaus laajenee yleispätevaksi. Muutoksell vastasivat kirjailijan omassa elämässä: karkenett ar daily kokemukset, mm. käynti Sahalinin rangaistussiirtolassa ja tieto parantumattomasta keuhkotuberkuloosista lisäävat traagisen elamankirjan. Loppua kohti syventävät hänen näkemystään, mutta samalla myötatumto ihmista kohtaan asettuu jaksolisen pohjavireen.

Se hallitsee myos̈ Tsȟehovin dramatiaatt kotama ni-maameiden luonnotta neljä näytelmää Lokki (ensi-ilta 1896), Vania-eno (1899), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuistola (1904). Tšehovin teatterin perusominaisuudet luonnollisuus ja koruttomuus olivat vieraita niille vapaussodan venalaisille teatterille, ja ensimmäisen päaravallollu Muuto-Iut Lokki kaipasi romatisoidun esityksen. Pian teosten omaleimainen voimakas teatterillinen pelstari kuitenkin käsitesesti tulen xshehovilaisen näytelmän maailmalle ja palautti kirsikkalni leikkeen.” Kirsikkapuistoa on hänen neljästä näytelmästän lyyristin: sitä on sanottu venalaisen aateliskulttuurin joutsenlauluksi.