Anton Tsehov : Valitut novellit 2

Anton Tšehov (1860-1904) oli venäläisen tarinan varsinainen luoja ja proosan uudistaja. Kertomuksissaan, jutuissaan ja novelleissaan tämä maalaislääkäri kuvaili vuosisadan lopun venäläistä elämää pessimististen valollisesti, surumielisen huvittuneesti, koruttoman yksinkertaisesti ja eloisan realistisesti. Arkipäivän tragikka ja erikoisesti epäonnistuneet ihmiskohtalot herättävät hänessä persoonallisia kannanottoja, jotka kuuluvat milloin syvän järkytyksen, milloin surumielisen vian muodossa hänen henkilönsä ihmiskuvauksensa takaa.

(Vappu Roos, Suuri maailmankirjallisuus)

Suurimman maineensa Tšehov on hankkinut novelleillaan. Oivallisen kertojan hän on luonut myös kuvasissaan, missä hän esiintyy mitä moninaisimpia eri kansanpiirien edustajia, etupäässä kuitenkin porvarisväestön jäsenistä. Hän kykeni virtuosimaisen vähäeleisellä kerronnallaan luomaan vähäisin piirroksin omintakeista paheta ja samalla suunnattomalla, niin leikkisellisesti.

(Sulo Haltsonen, Heidenstamista Undsetiin)

Se Venäjä, jota hän kuvasi, on kadonnut ikiajoiksi, mutta noissa kuvauksissa ei ole vanhentuneisuuden leimaa. Melkein voisi sanoa että hänen kynänsä jäljet näkyvät tänään tuoreempina kuin syntyaikanaan, sillä vasta nyt hänen hiljainen taiteensa selvästi erottuukin kaiken sitä ympäröineen rikkahuonan lakastuttua. Sitä mukaa kuin äänekkäämmät kilpailijat ovat häipyneet näkövistä on Tšehov saanut hänelle kuuluvan arvon Dostojevskin ja Tolstoin jälkeen Venäjän kolmantena suurena prosaikirjailijana.

(Alex Matson, Aamulehti)

Ihmeellisessä objektiivisuudessaan, surujen ja ilojen yläpuolella seisten, hän tiesi ja näki kaiken.

(Aleksandr Kuprin)