Antti Häkkinen : Rahasta - vaan ei rakkaudesta : prostituutio Helsingissä 1867-1939

Vielä sata vuotta sitten kaikista Helsinkiin tulleista naimattomista 18–25-vuotiaista naisista noin joka kymmenes sai tuloja prostituutiosta. Kaupungin lounaisosassa oli “punaisen lyhdyn alue”, ilotytöt kiertelivät keskustassa, herrasmihet viettelivät palvelijattaria ja parittajat houkuttelivat nuoria tyttöjä porttolahinsa.

1900-luvun alkina prostituutio muuttui, ja ankaran arvostelun vuoksi julkiset bordellit suljettiin. Näin kytettiin vähentämään pahimpia sosiaalisia seurauksia, vaikkei ongelmaa kokonaan kadonnutkaan.

Antti Häkkisen väitöskirja kertoo Eldoradosta, Vihriästä helvetistä ja muusta Helsingin ilotiltoista. Kuka niitä perusti ja keitä olivat parittajat, mistä prostituoidut tulivat ja miksi ne aloittivat ammatinsa? Keitä olivat ruotsalaiset “liomynmir”, millaista oli elää “huonona naisena” ja oliko elämä prostituution jälkeen? Mukan tutkimuksessa ovat myös asiakkaat, “pääsijät” ne joille kelpasi löytyön rakkaus ja ne jotka rvirheivät ison ilottossa. Miksi miehet menivät porttojen luo, katkaisko paljastunut prostituutio orastavan valtiomiesuran, miksi prostituutio on täällä taas tänään – myös näihin kysymyksiin Häkkinen esittää vastusta.

Antti Häkkisen väitöskirja on ensimmäinen kattava sosiaalihistoriallinen tutkimus helsinkiläisestä prostituutiosta.