Antti Halonen : Taiteen juhlaa ja arkea

Vähän ennen vuosisadan vaihdetta muodostui Tuusulan järven rannalle taiteilijasiirtola, jossa sittemmin ovat vaikuttaneet melkein kaikki tunnetut taiteilijamme — siellä asuen, työskennellen, juhlien, iloiten ja murehtien. Tätä Halosen teos tuo lukijan eteen tämän taiteilijayhteisön värikkäät vaiheet elävinä ja romaanimaisesti etenevänä tapahtumasarjana, joka tuo mieleen loisteliaan seuraelämäromaanin. Tekijällä on tähän hyvät edellytykset, sillä hän on itse tuusulalainen taiteilijasiirtolassa syntynyt ja kasvanut sekä ollut läheisessä kosketuksessa useisiin attaneisiin. Niinpä Tuusulan suurille persoonallisuuksille ja heidän taiteilijayhteisönsä elämän värikkäille käänteille on lukiijalla mahdollisuus monivivahteiseen luovaan aikakauteen ja aikamiesten elämään. Muistimy saavat kansataiteen henkilökohtaisesti koskeneet: mm. taidemaalarien Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Juho Rissasen, Antti Favenin, kirjailijain Juhani Ahon, J. H. Erkon, Eino Leinon, Juhani Siljon, Maria Jotunin, säveltäjien Jean Sibeliuksen, Leevi Madetojan, Robert Kajanuksen ym. sekä myös professorien E. N. Setälän, Viljo Tarkiainen, jopa nykyisen tasavallan presidenttimmekin työskentelyn koti-ja seuralämään. Ja Syvärannan venäläinen taiteilijasiirtola kansainvälisille kuuluisuuksineen sikaliapin, Gorkij, Rahmaninov, Kusevitsky ym.- on kuin draamallinen erikoisuus suomalaisen taiteilijaryhmittymän elokasassa harmonisassa ja henkivien vieraiden parata on kuin yltäkylläistä salonkielämää.

Antti Halosella on lennokas ja tyylillisesti mehevä esitystapa. Hän antaa näkemyksilleen omantekisen värityksen, ja hänen välittömässä kuva rikkaudessaan on riskeistä ja henkäystä. Teokseen liittyy harvinainen kuvlius, jonka muodostavat prof. Heikki Järnefeltin laatima Tuusulan taiteilijasiirtolan kartta sekä taiteilija Laura Järnefeltin, Antti Fävenin ym. piirroksiet sekä useista hoista perhearkistoista löydetyt ennen julkaisemattomat valokuvat.

Akatemikko Väinö Aaltonen on piirtänyt teoksen kansikuvan, joka herkästi symbolisoi sitä jaloa pyykimystä suureen taiteeseen ja pysyviin elämänarvoihin, joka Tuusulan taiteilijasiirtolan asukkaille oli ja on tunnusomaista.