Antti Hyry : Alakoulu

Ihmiset, jotka tunsivat ja tiesivät mikä silloin olin, tapahtumat, jotka olivat itsestään selviä ja tuntuivat tavallisilta, käsitteomaiset talot, ulkolimassa huomaamattomat maisemat syyspäivinä, lumisade jouluaattona, huhtikuun pihantavanvalkoinen ilta, jolloin koiran haukkuminen kuuluu kaukaa, tulevat aina mieleen. Luottavainen aika, ei tarvinnut ajatella mitään eikäivät havainnot tulleet tietoisiksi, mutta muistiin ne jäävät ja aiheuttavat kaipuuta siihen, mitä ei ole. Nyt tuntuu, että voi tehdä mitä haluaa ja muuttaa tekemäänsä. Kuitenkin ihmiset, esineet ja tilanteet joutuvat menneisyyteen, ne jäävät selvinä mieleen, mutta emme voi niihin enää vaikuttaa.