Antti Hyry : Kertomus

Antti Hyrn uusi teos sisältää neljä novellia ja vapaamuotoisen proosatekstin 'Mustan ojan vesi'. Ensimmäinen novelli, nimeltään 'Kertomus', kertoo alakouluikäisen pojan joulusta, joulun odotuksesta joskus ennen. Poika tekee joulukortin, ruokkii hevosen, laittaa joulukuuseen itsevalaisevan tähden johon on suunnitellut joulua odottaessaan. Kertomuksen lopussa poika makaa sängyssä ja ajattelee ettei joulu tähdä lopu, vaikka pukki jo kävi. Pariin kertaan hän on ehtinyt ajatella kesää, mennyttä ja tulevaa. Ajatuksissa on kaipuuta, vaikka poika ei sitä tiedä, eikä ole valmis hyvästeihin. Seuraavissa novelleissa 'Lamppu', 'Oikeastaan ihminen', 'Olhavajoen törmällä' päähenkilö on aikuinen mies, matkalla katsin nyky­aikaa. Mies käy etsimässä lampunvarjostinta rikki menneen tilalle, matkustaa junalla pohjoiseen, hankkíi tontin, kapuaa saadakseen sen, istuttaa omenapuun metsään. Tavallisen ihmisen ja oleminen on eleettömästi ja tarkoin kuvattua kuten hän Hyrylta aina; eikä siitä kuitenkaan eittävästi ole kyse. 'Kertomuksessa' idullaan ollut tunne, kun 'mieli on jakaantunut moniin vyyhteen' toisiin paikkoihin, toisiin aikoihin, on viety jollekin oudosti menneisyydessä kiinni. Avoiten pääteoksista 'Mustan ojan vesi' on essee-novelli­teksti jossa hyvin vastaanottokykyistä tietoisuutta olemassa olemisesta, tapahtumista, esineistä hallitsee vielä vahvempi tietoisuus kaiken liukumisesta pois, ulottumattomiin, ja mielen vaikeus on atomisoitunut irrallisiksi muistamisen hetkiksi ja muisti­jäljiksi, kysymyksiksi ja mietteiksi. Kaikki mitä sauna­jähyllä istuva, tiellä tai metsässä kävelevä ihminen näkee, kuulee ja muistaa on kirkasta, käsittämättömän aistimusvoimaista, mutta irrallaan ja epätodellista, koska ei ole missään ajassa kouraantuntuvana. Ja ihminen muistaa ja on pääsemättömissä nykyhetkestä. Mitään tällaista ei Hyry ole ennen kirjoittanut.